Homoseksuaaliseen kauneimmat kalu pari etsii naista

   Gay-hieronta

homoseksuaaliseen kauneimmat kalu pari etsii naista

...

Vaikuttaako pimeä vuodenaika teidän mielikuvituksiinne millään tavoin? Lähettänyt Mannilainen klo Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana vuonna Itse luin Seven-pokkarin vuodelta Paikallisten kirjastojen hyllyistä kirjaa löytyy hyvin, vaikka moni teos onkin kierrossa.

Tarhapäivä jatkaa Yösyötöstä tutun Antin ja Paavon elämän seuraamista. Paavo on viisivuotias pojanviikari, jonka elämään kuuluvat tarhapäivien lisäksi jatkuva asioiden kyseenalaistaminen ja seuraavan kesän krokotiilinmetsästysretken suunnittelu.

Pojalla on pojan leikit, mutta mitä tapahtuu, kun Antin ja Paavon elämä mullistuu kertaheitolla. Isä ja poika saavat kanssaan asumaan viisivuotiaan Tertun, jonka elämään puolestaan kuuluvat kaikki punaisen sävyt, sydämet, pallot, miljoona pehmolelua, kimalletta ja timantteja. Jos Paavoa ei niinkään ihmetytä Tertun tyttömäisyys, on Antti enemmän kuin pulassa.

Mitä eroa on sukkahousuilla ja legginseillä ja milloin ne puetaan? Tarhapäivä on hykerryttävän hauska, vaikka tarinassa on myös paljon surullisia ja ikäviä asioita. Eve Hietamies on tässäkin kirjassaan osannut eläytyä yksinhuoltajaisän rooliin hyvin uskottavasti. Kirja on helppo- ja nopealukuinen, vaikka sivuja on pitkälti yli neljäsataa. Kirjan tarina etenee loogisesti, eikä lukijan tarvitse kauheasti pohtia, kuinka mikäkin asia menikään.

Vaikka Tarhapäivässä seikkailee samoja henkilöitä kuin Yösyötössä , on Hietamies edelleen osannut pitää henkilöhahmot hyvin luontevina ja uskottavina. Usein käy niin, että useampiosaisten kirjasarjojen ensimmäinen osa on loistava, mutta jatko-osista huokuu väkisin tehdyn maku tai jatko-osat ovat yksinkertaisesti huonompia kuin kirjasarjan ensimmäinen osa.

Mielestäni Tarhapäivä ei kalpene yhtään Yösyötön rinnalla. Hietamies on osannut tehdä Tarhapäivästä kokonaisuuden, joka toimii joko itsenäisenä kirjana tai Yösyötön seuraajana. Tarhapäivässä otetaan edelleen kantaa yksinhuoltajuuteen, ja etenkin yksinhuoltajaisän näkökulmasta. Lisäksi kirjassa käsitellään masennusta, millaista se voi pahimmillaan olla, ja mitä se voi lähipiirille aiheuttaa.

Lukupiirissä keskustelimme Yösyötön yhteydessä siitä, kuinka mahtavaa on, että Yösyötölle oli kirjoitettu jatko-osa. Heitimme huulta jopa Iijoki-sarjamaisesta kirjasarjasta, joka kuvaisi Paavon elämää, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Mielestäni Antin ja Paavon elämää ei kannata tätä enempää seurata, vaikka miesten matkassa hyvin viihdyinkin. Tartu Tarhapäivään , jos haluat kepeää ja humoristista luettavaa. Sopii niin äideille kuin iseillekin sekä myös lapsettomille. Hietamies Eve , kirja. Maanantait kuluvat töissä pääasiassa palavereissa istuen, joten olikin aivan mahtava juttu, kun iltapäivällä ehdin vilkaista kännykkääni ja huomasin tekstiviestin. Livbox odotti Postin pakettiautomaatilla.

Töiden jälkeen pakettiautomaatille ja nopeasti paketti kassissa kotia kohti. Joulunpunaisen silkkipaperin sisältö näyttää tältä. Ja mitä tarkempi tutkiminen boxista paljastaakaan? Colgate Max White One Hammastahna. Mintunmakuisella hammastahnalla pitäisi saada astetta valkoisemmat hampaat viikossa.

Poistaa värjäytymiä hampaiden pinnalta ja palauttaa niiden luonnollisen valkoisen värin. Muuten kiva, mutta nyt olen todennut, että valkaisevat hammastahnat eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Mies, joka täällä asuu, ei myöskään tykkää valkaisevista hammastahnoista.

Täysikokoinen tuote lähtee siis kiertoon. Lavera Glossy Lips Huulikiilto. Helposti levittyvä huulikiilto on Livboxin tilaajien toivetuote, jonka luvataan tekevän huulista pehmeät ja antavan niille kauniin hohteen. Huulikiilto sisältää kasviöljyjä sekä yhdistelmän vitamiineja ja mineraaleja, jotka rauhoittavat ja suojaavat huulien herkkää ihoa.

Kiva tuote, josta tykkään. Piti heti tietysti testatakin ja ainakin ensikokeilulta tuote vaikuttaa lupaavalta. Boksista saamani huulikiilto on sävyltään 10 Sweet Melon. Aikuisen naisen iholle tarkoitettu suojakertoimella varustettu päivävoide. Tuote ravitsee ja kiinteyttää ihoa. Söpö, pieni, näytekokoinen päivävoidetuubi. Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että olisin joskus ostanut apteekista kyseisen tuotteen.

Joka tapauksessa mukava tuote, jota tulen testaamaan, jos en ole sitten aiemmin testaillut. Sen verran kädensyrjään jo tuotetta kokeilinkin, että ensituntuma on hyvä ja tuoksu miellyttävä. Hellästi kuoriva suihkusaippua, joka sisältää karhunvatukkaa, bourbon-vaniljaa ja pitaiyaa. Öö, mielenkiintoisia nuo pari ainesosaa. Itse asiassa pyörittelin näitä ihastuttavan värisiä tuotteita käsissäni jo kerran kaupassa käydessäni, mutta päädyin lopulta perinteisempään vaihtoehtoon.

Innolla kuitenkin testaan tätä ja heti tänä iltana. Boksin tuote oli näytekokoinen. Hellävarainen hilseshampoo normaaleille ja värjätyille hiuksille jatkuvaan käyttöön.

Tuotteen luvataan ehkäisevän tehokkaasti hilsettä ja kutinaa. Sitrus-minttu-vihreä tee —tuoksu virkistää hiuspohjan ja mielen. Hiukset jäävät hoidetun tuntuisiksi. Ilahduin shampoosta, mutta en niinkään hilseshampoosta. Otan tuotteen kuitenkin testiin, vaikken hilseestä kärsikään.

Toivottavasti tuotteen käyttö ei edesauta hilseen muodostumista… Boksin mukana ollut tuote oli näytekokoinen. Natusan ® 24 Hour Moisture Käsivoide. Bestseller, joka kosteuttaa käsiä 24 tuntia. Tuote sisältää ihoa hoitavia ja kosteuttavia ainesosia sekä pehmentäviä öljyjä.

Imeytyy nopeasti jättäen kädet pehmeiksi ja sileiksi. Minulla kuluu käsivoiteita, joten niitä ei ikinä voi olla liikaa, Sitä paitsi yöpöytäkäsivoide vetelee viimeisiään, joten tämä on oiva täsmätuote minulle.

Testasin tätä heti ja vaikuttaa perushyvältä tuotteelta, eikä tuoksukaan hypi silmille tai nenille. Livboxin tuote oli täysikokoinen. Kahvia sisältävä raakasuklaa, joka on käsintehty. Ehkä taas meinasin hajota. Tämä oli pakko heti avata. Mies, joka täällä asuu, otti muutaman palan ja loput jäivät minulle.

Jostain kumman syystä palat ovat huvenneet tätä postausta kirjoittaessa, vaikka vain parikin palaa tätä herkkua olisi riittänyt makeanhimon taltuttamiseen. Tätä joutuu ehkä ostamaan lisää. Toinen yllätystuote, Ihana, timanttikoristeinen hiusharja. Tekisi mieli ottaa tämä käyttööni, mutta koska en nyt tarvitse enempää hiusharjoja kaappia täyttämään, laitan tämän eteenpäin. Ehkä jonkun joulupaketista löytyy söpöläinen. Livboxin pitkäaikaistilaajia hemmoteltiin meikkipussilla, joka sisälsi kolme näytettä.

Kaksivaiheinen kuorinta, joka vähentää hienoja juonteita ja uudistaa ihoa tehokkaasti. Lopputuloksena on pehmeä, kirkas ja tasainen iho. Miksi minulla on sellainen tunne, että tämä olisi joskus ollut Livboxissa?

No, ei se kuitenkaan haittaa, koska jos on ollut, niin testaan mielelläni uudelleen. Anti-aging-ominaisuudella varustettu kaksitehoinen, käyttövalmis ja yksittäispakattu kuorintalappu. Kirkastaa ihoa ja vähentää pigmenttiläiskiä. Kohta iho kiittää näistä kuorinnoista. Philosophy Purity Made Simple, 3-in-1 Cleanser. Puhdistustuote, joka puhdistaa, hoitaa ja poistaa kaiken kasvo- ja silmämeikin. Sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle.

Oi vitsi, mitä tuotteita. Myös tämä päätyy testiin hyvin pian. Tuotetta saa Sokokselta ja Emotion-myymälöistä. Saitteko samat tuotteet ja mitä piditte joulunpunaisen sisällön salaisuuksista? Lukupiiri tarttui vaihteeksi novellikokoelmaan lukemalla Alice Munron Kalliin elämän Tammi, Englanninkielinen alkuteos Dear Life ilmestyi vuonna Kirjan on suomentanut Kristiina Rikman.

Paikallisista kirjastoista kirjan sai helposti lainattua, mutta osalle lukupiiriläisistä kirjan saaminen meinasi koitua ongelmalliseksi. Kallis elämä pitää sisällään neljätoista novellia, josta neljä on Alice Munron omaelämäkerrallista tekstiä.

Amundsenissä Vivien saapuu opettajaksi parantolaan. Vivienille syntyy suhde parantolan lääkärin kanssa. Suhteen syventyessä lääkäri passittaa Vivienin junaan lopettaakseen tämän episodin elämästään. Ylpeys on kertomus kahdesta täysin erilaisesta persoonasta. Rikkaan perheen Oneidasta sekä tavallistakin tavallisemmasta kirjanpitäjämiehestä, jotka sattuman oikusta ystävystyvät.

Suhde jää kuitenkin ystävyyden tasolle. He ovat kuin sisaruksia. Muistisairaan naisen kertomus Järvi näköetäisyydellä poikkeaa melkoisesti kirjan muista novelleista. Kuinka ihmisen käy, kun muisti pettää ja pahasti?

Äänet kertoo Alice Munron ja hänen äitinsä tanssiaiskäynnistä. Alicen äiti lähtee tansseihin viimeisen päälle pynttäytyneenä. Äidin ja tyttären tanssiaismatka päättyy kuitenkin nopeasti, koska äiti huomaa tanssiaisissa huonomaineisen naisen. Kaikille kirjan novelleille on yhteistä lähdöt ja saapumiset sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti.

Lähdöt ja saapumiset antoivat lukijalle kuvan, millainen matka elämä voi olla ja kuinka jokaisella ihmisellä on oma taival kuljettavanaan. Kirjassa on myös rakkausteema, joka on yleensä vain hetkellinen ja ohimenevä, ja josta pitää luopua oikeastaan ennen kuin se on kunnolla edes alkanut.

Kallis elämä esittelee myös hyvin monentyyppisiä miehiä laidasta laitaan. On mies, joka on totellut vaimoaan koko avioliiton ajan. Toisesta ääripäästä löytyy mies, joka hallitsee koko perhettä.

Alice Munron suoraviivainen tyyli puri lukupiirissä. Novelleja oli helppo lukea ja niitä pidettiin lohtukertomuksina. Kirjasta jäi haikea tunnelma, koska novellit päättyivät useimmiten jollain tavoin traagisesti. Lukupiirissä aiheutti paljon myös keskustelua Alice Munron suhde äitiinsä. Äitisuhde ei vaikuttanut olevan kovin läheinen. Munron lapsuudessa ei auktoriteetteja kiistetty, mutta hän itse huomasi myöhemmin, ettei äiti ole täydellinen, eikä hän voinut olla inhoamatta joitakin äitinsä tapoja.

Lukijalle Alice Munron äiti vaikutti nousukkaalta. Kirjasta huokui myös se, että kirjailijan lapsuus ja kotiolot eivät olleet helppoja, vaikka Alicen suhde isään vaikutti olevan vahva ja hyvä. Lukupiiriläiset pääosin pitivät Munron novellikokoelmasta. Muutamaa lukijaa kuitenkin hieman kaivertaa novellien lyhyys.

Tarina ikään kuin loppuu kesken, vaikka toisaalta täytyy kiittää Munron kykyä kertoa kokonainen tarina lyhyesti.

Lukupiirin suosikeiksi nousivat Alice Munron omaelämäkerralliset novellit ja niistä etenkin Äänet. Muita suosikkeja olivat Järvi näköetäisyydellä , Amundsen ja Juna. Alice Munro on saanut Kalliilla elämällä Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna Kallista elämää suosittelen luettavaksi, jos pidät novelleista. Munron teksti imaisee helposti mukaansa.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 asteikko Olipa kerran minä — Narsistin kootut totuudet. Marraskuun viimeinen päivä oli mukava päivä. Etäpäivä kotona, jonka jälkeen läpi tuulen ja myrskyn kohti Helsinkiä ja Kansallisteatteria. Illan aloittivat mielenkiintoiset taiteilijatapaamiset Lavaklubilla, jonka jälkeen siirryimme Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle seuraamaan uutuusnäytelmää Olipa kerran minä — Narsistin kootut totuudet. Näytelmän on käsikirjoittanut Heini Junkkaala.

Olipa kerran minä sai kantaesityksensä Kansallisteatterissa Näytelmän on ohjannut Milja Sarkola, joka kävi kertomassa bloggariklubilaisille näytelmän ohjaustyöstä Lavaklubilla. Lavastuksesta on vastannut Kaisa Rasila ja pukusuunnittelusta Tuomas Lampinen. Valosuunnittelu on Ville Toikan käsialaa ja äänisuunnittelu Esa Mattilan. Timo Teräväinen on vastannut videosuunnittelusta ja Tuire Kerälä naamioinnin suunnittelusta.

Dramaturgit ovat Elina Snicker ja Pauliina Feodoroff. Olipa kerran minä kertoo kirjailijasta Minna Haapkylä , joka kutsuu ystävättärensä Katja Küttner teatterin näyttämölle antamaan mielipiteensä kirjailijan tekstistä. Näyttämöllä alkaa tapahtua kahden pariskunnan erilaisia kohtaamisia arjen keskellä.

Riko on pariskunnan hallitseva osapuoli, joka kaikessa narsistisuudessaan määrää kaikesta. Jopa siitä, että Heilin ollessa viimeisimmillään raskaana, Riko syöksyy sairaalaan seksihepenien kanssa ja vaatii Heiliä pukeutumaan asuun, koska mies ei ole saanut naista kahteen viikkoon. Eskon Antti Pääkkönen ja Siskon Jessica Grabowsky parisuhde on erilainen, mutta toisaalta hyvin tyypillinen sekin. Mies tekee pitkää päivää, mutta vaimo haluaisi seurustella — öisin. Koska mies ei jaksa yöllisiä, syvällisiä keskusteluja, puhkeaa Siskon itsekeskeinen narsistisuus pintaan, jossa Sisko tuntee olevansa hyljeksitty ja syrjitty osapuoli.

Väliajan jälkeen narsististen kohtausten kuvaukset muuttavat muotoaan. Lavalle on tuotu televisiokamerat, joilla kuvataan esimerkiksi Jeesuksen Antti Pääkkönen haastattelua. Jeesus ei kuitenkaan pääse ääneen ollenkaan, koska homoseksuaalisen juontajan Heikki Pitkänen itsekeskeinen puhetulva ei anna Jeesukselle puheenvuoroa. Meno alkaa olla todella hurjaa, mutta jokainen näistä tuo näyttämölle omantyyppisen narsistisuuden. Kaiken kruunaa tai tuhoaa lopulta narsistien narsisti.

Itse herra Breivik Antti Pääkkönen astelee kirjailijan haastateltavaksi. Minna Haapkylän esitys on voimakas ja kova. Haapkylä on osannut tuoda narsistisuuden niin hyvin lavalle, jotta katsoja välillä oikeasti miettii, onko Haapkylä oikeasti tuollainen vai onko tämä kuitenkin vain näytelmää.

Katja Küttnerin rooli ystävättärenä on aito. Tuollaisen mukavan ystävän jokainen ihminen itselleen haluaisi. Küttnerin empiminen esityksen alussa on hyvin todenmukaista ja sama tahti jatkuu läpi näytelmän. Mies, joka yllätti minut täysin, oli Heikki Pitkänen.

Mitä roolitusta läpi näytelmän. Inhottavasta Rikosta sekopäiseen juontajaan ja vielä sekopäisempään Jussi Parviaiseen. Nostan hattua tai pipoa, minkä nyt seuraavaksi päähäni asettelenkaan. Iida Kuningas on minulle suhteellisen uusi näyttelijätuttavuus, jos näin voidaan sanoa, mutta nainen vakuutti.

Kuninkaan lavatyöskentelyä oli hieno seurata. Nainen esiintyi niin luontevasti, että vaikutti siltä kuin olisit sattumalta päässyt kärpäseksi kattoon seuraamaan jonkin yksittäisen pariskunnan yhteenottoja. Kuninkaan esiintyminen on realistista ja todentuntuista. Antti Pääkkönen tekee lavalla tasaisen varmaa työtä.

Mies on ammattilainen ja sen näkee jokainen. Kaunis Jessica Grabowsky taipuu lavalla moneen. Nainen siirtyy hetkessä roolista toiseen tavalla, jota on ilo katsella. Ensin raivotaan ja itketään. Seuraavassa hetkessä tepastellaan lavalla pitkävartisissa jalkineissa kaiken tietävänä ja osaavana. Milja Sarkolan ohjaustyö vakuutti allekirjoittaneen.

Sarkola kertoi taiteilijatapaamisessa, että näytelmän harjoitukset sujuivat helposti. Näytelmäteksti teki näyttelijäkokoonpanosta itsetietoisen ja narsisimiin oli helppo samaistua.

Näytelmän lavastus oli hyvin suunniteltu. Väliajan jälkeen lavalle tuodut televisiokamerat ja monitorit poikkesivat niin paljon ensimmäisen puoliskon lavastuksesta, että katsoja joutui hieman hämilleen, mutta positiivisessa mielessä. Näytelmä antoi uutta odotettavaa. Olipa kerran minä —näytelmästä katsoja löytää ehkä yllättäen tapahtumia, jotka ovat kuin kuvia omasta elämästä.

Näytelmä kertoo sen, kuinka narsismia on montaa eri tyyppiä. On itsekeskeistä ja sairaalloista narsismia. Itseään vähättelevä kääntyykin yllättäen narsismin puolelle, kun asiaa seuraa pidempään. Pidin näytelmästä paljon, vaikka aluksi hieman hirvitti lähes kolmen tunnin kestoaika. Vaikka näytelmän narsismiaihe onkin sinänsä ikävä, on näytelmä toteutettu tavalla, joka laittaa katsojan odottamaan, mitä seuraavaksi lavalla tapahtuu. Näytelmää katsoessa sai myös nauraa ja yleisö otettiin välillä osaksi näytelmää.

Jos haluat viihdyttää itseäsi hieman erilaisella, mutta ajatukset liikkeelle laittavalla teatteriesityksellä, mene katsomaan Olipa kerran minä — Narsistin kootut totuudet.

Uskon, että et tule pettymään. Kiitos Kansallisteatterille kuvalainauksista sekä Bloggariklubin mahdollistamasta mahtavasta illasta. Postasin syyskuussa Ulla-Lena Lundbergin Leosta. Kirjan lukeminen on ollut hidasta ja hidasta ja hidasta. Olen aina välillä tarttunut johonkin toiseen teokseen palatakseni Suureen maailmaan uudestaan ja uudestaan. Nyt on kirja kuitenkin lopulta saatu luettua. Teoksen ruotsinkielinen alkuteos Stora världen ilmestyi jo vuonna Kirjan on suomentanut Leena Vallisaari.

Paikallisissa kirjastoissa kaikki vuoden käännökset ovat lainassa, mutta vuoden käännöksiä hyllystä tai varastosta löytyy. Suureen maailmaan jatkuu siitä, mihin Leo päättyi. Eletään luvun alkua, suurten purjelaivojen kulta-aikaa.

Eskilsin Leonard palaa Amerikasta takaisin kotimaahansa. Mies on edelleen rauhaton sielu ja hakee paikkaansa maailmassa. Leonardin vanhin veli Isidor on suorittanut teologian opintonsa ja elää vaatimatonta pappilanelämää vaimonsa Emelien kanssa, kunnes vaimon kuoleman jälkeen mies saa seurakuntansa suunniltaan käytöksellään. Maailman merillä seilataan Eskilsin vävymiehen Ragnarin ja merikapteeni Richardin kanssa.

Kirja etenee luvulle, jolloin aika menee purjelaivoista ohi ja höyrylaivat yleistyvät. Lundberg tietää merenkulusta paljon. Suureen maailmaan antaa hyvin realistisen kuvan purjelaivojen seilaamisesta maailman merillä luvun alkupuolella. Kaupankäynti kuuluu olennaisena osana merenkulkuun ja tämä on myös hyvin esitetty kirjassa. Elämän kuvaaminen purjelaivoilla on myös kuvattu realistisesti, turhia romantisoimatta, vaikka yhdellä merimatkalla yksi palava rakkaus roihahtaakin.

Kirjassa kerrotaan myös Gustaf Eriksonista, joka on oikeasti ollut olemassa. Laivanvarustaja, joka on omistanut vielä luvun lopussa useita suuria purjelaivoja. Myös tuberkuloosi on kuulunut Suomen luvun alkupuolen historiaan. Hienosti Lundberg on tämän ikävän aiheenkin kirjaansa mahduttanut.

Mielestäni Suureen maailmaan ei ole pelkkä kaunokirjallinen teos, vaan sitä voidaan oikeutetusti pitää historiallisena kuvauksena. Lundbergin Leo ei sytyttänyt minua, joten en laittanut kauheasti odotuksia Suureen maailmaankaan. Lundbergin kirjoitustyyli on kuitenkin selkeästi kehittynyt Leon jälkeen. Vaikka kirja oli välillä hyvin raskasta luettavaa, parani se mielestäni loppua kohti, ja jaksoin jopa nauttia lukemastani.

Lundberg on keskittynyt ahvenanmaalaisten merenkulkuun, mutta mieluusti olisin lukenut myös enemmän tarinoita ulkomailta. Esimerkiksi Leonardin Amerikan vuosista olisi voinut olla jopa oma erillinen kirjansa. Myönnettäköön, että Leonardin Amerikan vuodet olisi kenties ollut täysin kaunokirjallinen teos. Suureen maailmaan on Lundbergin trilogian toinen osa.

Olisi loogista lukea myös trilogian viimeinen osa Mitä sydän halajaa , mutta luulen, että nyt pidän hieman taukoa Lundbergiin ja keskityn muihin teoksiin. Suosittelen kuitenkin tarttumaan Lundbergin Suureen maailmaan , jos tykkää historiallisista teoksista. Lundberg on todellakin onnistunut ajankuvauksessaan hienosti. Joulu on vain kerran vuodessa, mutta niin on syntymäpäiväkin. Mies, joka täällä asuu, oli tänäkin vuonna muistanut minua ikääntymispäivänäni kirjalla. Viime vuonna sain syntymäpäivälahjaksi James Bowenin Katukatti Bobin.

Kirjan suomennoksesta on vastannut Kimmo Paukku. Paikallisissa kirjastoissa kirja on suosittu, mutta sen voi hyvällä tuurilla saada lainatuksi suoraan hyllystä.

Bobin maailma jatkaa siitä, mihin Katukatti Bob päättyi. James on saanut huumevieroitushoitoa ensin metadonin avulla, josta on siirrytty lievempään Subutexiin. Vihdoin tulee se päivä, jolloin Subutexistä on luovuttava kokonaan. Luopuminen on yllättävän helppoa, vaikka James myöntääkin olevansa loppuelämänsä ajan huumeidenkäyttäjä. Aina on pelko, että jokin sysää Jamesin uudelleen huumekierteeseen. Jamesin paras tuki huumevieroituksessa on kuitenkin ollut Bob, kissa, jonka James adoptoi vai kävikö siinä toisinpäin?

Bobin maailma seuraa katusoittaja Jamesin ja hänen kissansa Bobin elämää Lontoon kaduilla. Parivaljakolle käy tuuri, jollaisen vain harva saa kokea elämässään. Heistä halutaan tehdä kirja. Bobin maailmassa käydään läpi sitä, kuinka Katukatti Bob syntyi, mediakohusta ja siitä, kuinka James näki valoa tunnelin päässä monien irtolais- ja köyhyysvuosien jälkeen. Katukatti Bob mahdollisti Jamesille ja Bobille paremman ja helpomman elämän. Bobin maailma on ihana ja sympaattinen kirja, vaikka Lontoon katuelämä osaa näyttää kurjemmatkin puolensa.

Kirja antaa uskoa parempaan elämään. Syvimmästäkin suosta voi aina nousta, ja etenkin, jos seurana on hyvin erikoislaatuinen kissa, joka on täysin samalla aaltopituudella omistajansa kanssa.

Kirja kertoo myös sen, kuinka harvinaislaatuisen herkkävaistoisia lemmikit voivat olla, ja kuinka valmiita ne voivat olla puolustamaan emäntäänsä tai isäntäänsä. Bob tuntuu olevan kaikkea tätä ja vielä hieman enemmän. James Bowenin Bobin maailma ei ole maailman hienoimpia kaunokirjallisia tuotoksia, mutta kirjan lukee mielellään, koska se on koskettava. Lukija ei voi muuta kuin toivoa, että parivaljakko Jamesin ja Bobin elämä jatkuisi tulevaisuudessakin yhtä hienona, mihin se Bobin maailmassa päättyy.

Vaikka itse toivonkin kaikkea parasta parivaljakolle, lukijana tulin mietineeksi, kuinka Jamesin käy, jos Bobille sattuu jotain. Kirja on myös helppolukuinen ja hauska, vaikka ikäviäkin asioita kirjasta löytyy. James Bowenin Bobin maailmaa suosittelen kaikille kissaihmisille, mutta myös henkilöille, jotka haluavat lukea kertomuksen tosielämästä, ja siitä kuinka rankkaa se voi välillä olla.

Bowen James , kirja. Sain blogiyhteistyönä Confetilta pussillisen makutomusokeria, makuna mansikkapirtelö eli Strawberry Milkshake. Makutomusokeria käytetään kuten tavallista tomusokeria. Ainoa ero tavalliseen tomusokeriin verrattuna on maku.

Aika hauska juttu, koska tällä tavoin saa helposti uutta twistiä esimerkiksi kuppikakkujen kuorrutteisiin. Toisaalta se oli yllätys, että tuote on valkoista, eli jos väriä haluaa, niin sitä on lisättävä purkista. Confetin valikoimasta löytyy tällä hetkellä kahdeksan eri makutomusokerivaihtoehtoa. Pussin saatuani alkoi hirvittävä aivotyöskentely. Vaihtoehtoja oli useita, mutta tällä kertaa päädyin kuppikakkuihin, vaikka en olekaan niiden tekemisessä mikään ekspertti, eikä näillä ole myöskään mitään tekemistä tulevan joulun kanssa.

Ota kananmuna ja kuorrutuksen voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leivontahetkeä. Sulata grammaa voita ja anna jäähtyä. Tällä välin voit tehdä muita kotitöitä tai rentoutua.

Laita uuni kuumenemaan asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, kaakao, sokeri ja vaniljasokeri leivontakulhossa sekaisin. Lisää maito ja sekoita. Lisää kanamuna ja sekoita. Vielä lisää sekoitusta, kun lisäät voisulan taikinan joukkoon. Tämän jälkeen lisää taikinaan sooda ja suola ja sekoita voimakkaasti. Jaa taikina 12 isoon muffinssivuokaan siten, että taikinaa jää hieman yli. Tee muffinssivuoissa olevien taikinoiden keskelle kolot. Lisää jokaiseen koloon teelusikallinen mansikkamarmeladia.

Peitä marmeladit leivontakulhosta löytyvällä lopulla taikinalla ja tasoita taikinapinnat. Paista kuppikakkuja asteessa noin minuuttia. Paistoaika riippuu uunista ja siitä, haluatko leivonnaisista hieman mutakakkumaisia vai täysin kypsiä.

Anna leivonnaisten jäähtyä huolella ennen kuorrutteen lisäämistä. Mittaa kuorrutuksen aineet valmiiksi ennen valmistusta. Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi makutomusokeri voivaahdon joukkoon vähitellen ja vatkaa voimakkaasti. Sitä kuohkeamman kuorrutteen saat, mitä enemmän vatkaat. Vatkaa lopuksi maito ja elintarvikeväri kuorrutteen joukkoon. Koristele kuppikakut kuorrutteella joko pursottimen avulla tai levittämällä kuorrutus veitsellä kuppikakkujen pinnalle.

Jostain syystä tämän huushollin kaksi pursotinta olivat hävinneet salamyhkäisesti jonnekin, joten jouduin turvautumaan Minigrip-pussiratkaisuun. Lopputulos ei välttämättä ole kaunein, mutta makuhan se tärkein on. Mansikkapirtelö todellakin maistuu kuorrutteessa ja on makeaa. Jo yhden tällaisen syöminen taltuttaa pahimmankin makeannälän. Mies, joka täällä asuu, totesi, että voi tehdä toistekin. Oletko sinä kokeillut makutomusokereita? Tykkäsitkö vai onko turhake?

Minä tykkäsin ja päässäni onkin pieni ideanpoikanen, kuinka hyödynnän lopun makutomusokerin. Olen tehnyt ylipitkiä työpäiviä ja liukumasaldoa on kertynyt melkoisesti. Tänään päätin pitää liukumavapaan, koska aamulla olin menossa labrakokeisiin ja iltapäivällä hammaslääkäriin.

Lisäksi tuli buukattua eläinlääkäri puolilta päivin herra Karvajalalle. Aamulla sain nukkua jopa puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Liikkeelle piti lähteä kuitenkin heti seitsemän jälkeen, koska halusin verikokeet pois päiväjärjestyksestä heti aamusta, jotta saisin syödä. Pääsin laboratorioon suhteellisen lyhyellä jonotuksella tai ehkä Harry Hole viihdytti minua sen verran, etten ajatellut ajankulkua.

Labrassa näytteidenottaja kysyi verikokeisiin mentyäni, olenko ollut virtsaamatta. Lääkäri on pyytänyt ottamaan myös virtsanäytteen. Jaa, olisihan siitä ollut tietysti kiva tietää etukäteen. No, purkki mukaan kotiin ja virtsanäyte kotona tehtäväksi. Verikokeiden lisäksi minulta piti ottaa inhottava papa-koe.

Siihen näytteidenottaja totesi, että olisi pitänyt varata aika. Joo-o, tutkin nettiä ja päädyin aina samaan paikkaan, jossa puhuttiin vain joukkoseulonnasta. Lisäksi löysin kohdan, josta olisi voinut varata ajan gynekologisia näytteitä varten, mutta omaa paikkakuntaa listalta ei löytynyt.

Onneksi näytteidenottaja totesi, että jos minulla on aikaa odottaa, voidaan papa-koe ottaa toisessa huoneessa verikokeiden jälkeen. Tämä siis tarkoitti uutta jonotusta, mutta onneksi samalla jonotusnumerolla. Kun lopulta päästiin itse asiaan ja verikokeisiin, totesin, että aika huonosti minulta sitten saa verikokeita otettua. Näytteidenottaja alkoi tutkia käsivarttani ja löysi lopulta verisuonen, josta alkoi verta imeä. Totesi, että asteikolla helposta hankalaan otettava verikoe, kuulun ehdottomasti hankalien kärkipäähän.

Olen jossain siis huipulla, vaikka ei tuo ehkä ole tuuletuksen aihe. Harry Hole viihdytti minua taas, kun odotin pääsyä papa-kokeeseen.

Ei mennyt kauan aikaa, kun numeroni ilmaantui näytölle. Hieman huvitti, että sama näytteidenottaja oli siirtynyt huoneesta toiseen ottaakseen tämänkin näytteen. No, siitä ei sen enempää. Päästyäni kotiin aloin valmistella aamupalaa itselleni. Mies, joka täällä asuu, ilmoitti lähtevänsä apteekkiin ja Citymarkettiin ja teki samalla treffit kanssani Prismaan. Kun sain aamiaisleivän ja teen tungettua naamarin taakse, pitikin jo valmistautua Prisma-treffeille.

Kaupassa vierähti tovi ja kotiuduimme puoli yhdentoista aikaan. Puolitoista tuntia aikaa eläinlääkäriin. Ostokset kaappeihin ja soitto veljelle, joka oli luvannut kyyditä minut ja herra Karvajalan eläinlääkäriin. Hain herra Karvajalan kuljetuskopan vain reilua puolta tuntia ennen lähtöä varastosta, koska kissa inhoaa kyseistä muovilaatikkoa. Kissa kävi haistelemassa boksia, mutta kavahti sitä hyvin herkästi ja oli epäileväinen, erittäin epäileväinen.

Kymmenen minuuttia ennen lähtöä päätimme laittaa kissan kuljetuskoppaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kissa aavisti, että meillä on pahat mielessä. Taistelu alkoi, eikä kissaa saatu koppaan. Lopulta oli turvauduttava ihmistonnikalaan eli tonnikalaan, jota ihmiset syövät, koska kissa rakastaa sitä.

Sain houkuteltua kissan syömään. Samalla laitoin sille valjaat vaivihkaa päälle. Tämän jälkeen miehen, joka täällä asuu, oli helpompaa saada kissasta kunnon ote ja kissa boksiin. Voi sitä mouruamista, kun kissa tajusi, että nalkkiin joutui. Velikin tuli juuri sopivasti paikalle, joten minä ja kissa autoon ja eläinlääkäriin.

Alkumatka meni mouruntakonserttia kuunnellessa. Sitten kissa vaikeni ja alistui kohtaloonsa. Eläinlääkärissä kissa oli kuolla pelkoon, kuten yleensäkin, vaikka eläinlääkäri on todella mukava. Onneksi emme olleet eläinlääkärireissulla kissan sairauden takia, vaan kyseessä oli vuositarkastus ja rokotus. Kaikki meni hienosti, vaikka eläinlääkärin pöydälle jäikin kasa valkoisia karvoja.

Herra Karvajalka on loistava pudottamaan karvojansa, kun pelko iskee päälle. Kotiin palattuamme nappasin aiemmin ottamani virtsanäytteen mukaani ja veli heitti minut terveyskeskukseen. Siellä sitä taas jonottelin laboratorioon jättääkseni virtsanäytteen. Kohtahan tuo jonottaminen menee jo rutiinilla.

Kun sain virtsanäytteen palautettua labraan, lähdin kävelemään kotiin. Kotona totesin, että tunti aikaa, kun pitää lähteä hammaslääkäriin.

Lounas ja pieni hengähdystauko ja taas matkaan. Hammaslääkäri oli aikataulussa ja toimenpide oli kivuton minulle. Ainoat porailut ja hiomiset tehtiin purentakiskoon, jota olin koekäyttänyt pari viikkoa. On muuten sellainen juttu, josta en tule luopumaan. Kyllä ovat puremalihakset, hartiat ja niska olleet paljon paremmassa kunnossa viimeiset pari viikkoa.

Olet tehnyt loistavan keksinnön. Hammaslääkärin jälkeen menin vielä kauppaan, koska en saanut aamuisella kauppakäynnillä katsella rauhassa joulukortteja.

Kaupassa vierähti tietysti jostain kumman syystä aikaa. Kello lähenteli neljää, kun olin kotona. Jotenkin hyvin stressaava päivä, vaikka piti olla vapaapäivä. Mutta jossakin vaiheessa toimenpidettä kädet yksinkertaisesti kieltäytyvät repimästä karvoja irti. Ainakin viimeistään silloin, kun kaikista kiskomisyrityksistä johtuen häpyhuulet roikkuvat kuin velhonhihat.

Lopputuloksena tulipunainen, puoliksi kynnetty pelto, jossa roikkuu kuivuneita vahakökkäreitä. Vahapurkki lentää kauniissa kaaressa roskikseen. Epätoivoisen karvasodan jälkeen Kerttu ymmärtää, että puska on helppo.

Mutta se ei ole kiva. Kerttu ajattelee, että tuskin miehetkään pitäisivät siitä, että heidän kaunis elimensä peittyisi kokonaan näkyvistä karvoituksen sekaan.

No mutta, tällaista tämä karvafilosofia on, Kerttu huokaa ja kuiskaa vielä, että jos joku haluaa hellästi koskettaa Kertun nappulaa, se onnistuu täällä. Yhdyspankki on pitänyt meidän liiton kasassa. Rande nauroi, mutta Mursu sanoi, ettei se ollut vitsi. Sami piilotti puolityhjän viskipullon keittiön komeroon roskiksen taakse ja mietti Mursun sanoja kahdenkymmenen vuoden takaa.

Karoliinalla ja Samilla ei ollut pakkoja. Kaikki oli liian helppoa, perustui liikaa vapaaehtoisuuteen, citysinkkujen toikkarointi on lyhytkestoista.

Ehkä joskus aiemmin, kun eroaminen oli paha stigma ja omaisuus lähes mahdoton jakaa, tämä kuvio päti. Ihmiset eivät nykyään edes usko, että lapset voisivat hyvin huonossa liitossa. Erilaisissa parisuhdetta tonkivissa tutkimuksissa on ilmennyt, että esimerkiksi omistusasunnossa asuvat eroavat harvemmin. Voidaanko tästä päätellä, että omaisuus pakottaa jäämään? Ehkä suhteeseen uskovat ja siihen tosissaan sitoutuvat ostavat useammin kämpän kimppaan kuin ei niin tosissaan olevat.

Mahdollisesti kaikin tavoin erittäin hyvässä balanssissa olevat henkilöt osaavat valita parinsa hienosti ja pystyvät onnelliseen elämään. Tai harvinaisen seikkailun- ja vaihtelunhaluiset lähtevät kaikista suhteista ja kämpistä liukkaasti. Eihän pakottaminen koskaan kivasti toimi. Britanniassa joku mies oli Iltasanomien mukaan yrittänyt pitää vaimon kotona syöttämällä hänelle steroideja.

Vaimo oli tarkoitus lihottaa siihen kuntoon, ettei hän lähtisi kotoa lapsia hoitamasta vaaralliseen houkuttavaan työelämään. Tämän viikon teemana on anaaliseksi. Nyt kaikki ruskean reiän ritarit, tulkaa tätin luokse ja istuutukaa jutustelemaan. Olettehan kaikki kuulleet legendan naisesta, jota on pantu bileissä peppuun. Kakat ovat lentäneet kaaressa sängylle.

Sitten tyttö on oksentanut. Tähän sopisi vielä, että mies on lopuksi virtsannut nimensä lakanoihin. Jotta kakkakokemukset jäisivät anaaliseksi kohdalla minimiin, on erityisen tärkeää tyhjentää suoli kunnolla.

Mitäs sitten, kun istut pöntöllä eikä jööti tunnu liikkuvan mihinkään? Tai et ole varma, onko sieltä kaveri tulossa. Tunge käsisuihku peräreiän suulle ja anna veden virrata iloisesti reiästä sisään. Ja sitten annat tavaran valua ulos. Toista tämä muutama kerta. Toiset ottavat käsisuihkun suuttimen pois toimenpiteen ajaksi, toiset eivät. Kokeile sinäkin ja löydä itsellesi sopivin tapa! Kakkossääntönä kakkoseen on liukkari tai sylki ja erityisen hyvä lämmittely.

Ensin yksi sormi, sitten kaksi ja lopuksi kiku. Pari tunnelmaa piristävää läimäisyä pakaralle ja eikun menox! Ensimmäisillä kerroilla älä säikähdä, jos vähän kipristää ja sattuu. Tämä johtuu siitä, että alkujännityksen takia voi olla vaikea rentoutua. Toisekseen kikun työntyessä sisään saattaa tuntua siltä, että vääntää paskaa omassa sängyssään.

Tunne voi olla aluksi hieman hämmentävä. Mies voi löytää peräreiästään Narnian, maan, jonka olemassaolosta vain osa tietää. Peräreiän kautta pääsee käsiksi eturauhaseen eli miehen g-pisteeseen. Peräsuolen limakalvot rikkoutuvat jynssätessä helposti ja taudit leviävät. Moni varmaan tietääkin, että seksuaalisesti normaalien määrä lisääntyi tänä vuonna - ja pervous samaan aikaan väheni.

ICD-tautiluokituksesta poistettiin keväällä perversioita, joiden ei katsota enää sinne kuuluvan. Lääkärit vapauttivat esimerkiksi sadomasokismin ja esinekohtaisen seksuaalihäiriön.

Siitä vaan piiskaamaan ja imemään kenkää, se on ihan normaalia! Tarkat vapautukset löytyvät THL: Normaaliuden rajat liikkuvat kaiken aikaa. Jos joku kauhistelee transvestiittisen fetisismin vapauttamista tautiluokituksesta, voi muistella yhtä nykyisin lähes kaikkien normaalina pitämän entisen pervouden, masturbaation, leimaa melko vähän aikaa sitten.

Suomessa itsetyydytys oli epäsopivaa luvulle asti ja vielä luvulla eestiläisissä lääkiksissä opetettiin siitä olevan vaaraa psyykelle. Sitäpaitsi pervous on siinäkin mielessä normaalia, että reilusti yli puolet miehistä myöntää olevansa sellaisia.

The Journal of Sexual Medicine kertoi toukokuussa saksalaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin miesten parafilioita. Vain alle kaksi prosenttia kärsi pervoudestaan kovasti. Perversiot korreloivat sinkkuuden ja itse koetun heikon terveyden kanssa.

Lähes 10 prosenttia kertoi fantasioivansa pedofiliasta js sitä oli livenä harjoittanut vajaa neljä prosenttia. Tutkijoiden mukaan lievä pervous on normi, mutta muita ihmisiä vahingoittavan superpervon välinpitämättömyys omasta törkeästä käytöksestä on huolestuttavaa.

Between Sexual Desire and Reality. The Evolution of Sex in Finland. Mihin aikaan kuukaudesta on parasta lähestyä panemismielessä naista, tuota mystistä hormonikierron pieksemää, raiskaamaa ja raatelemaa otusta? Verta ryöppyää, tussu turpoaa, maha pömpöttää, ahdistaa, sattuu, särkee, pierettää. Loppuviikosta voit yrittää vongata, saatat saada. Tunkeudu samaan suihkuun naisen kanssa. Etana-aika alkaa, limaa valuu pitkin reisiä. Tekisi mieli nylkyttää katulamppuja, puita, taloja.

Miehet näyttävät valtavilta peniksiltä. Kieli roikkuu poskella ja kuola valuu leualle. Runkkaaminen ei auta mitään. Silmissä näkyy 24 tuntia vuorokaudessa kuva mulkun työntymisestä sisään ja ulos. Pane niin perkeleesti kuin ehdit.

Joka päivä, aamuin illoin, anna mennä nahka rakoille asti. Ota lomaa töistä, ihan mitä vaan, mutta ole erektiovalmiina, sillä nyt lettu lotisee. Pieniä panoväristyksiä, mutta muuten elämä rullaa kivasti eteenpäin. Saatat joutua hieman vonkaamaan ja puristelemaan pakaroita, mutta saat suhteellisen helposti. Romanttista, rauhallista ja onnellista. Naama norsun vitulla —aika alkaa. Elämä murjoo, paiskoo ja heittelee.

Itkettää ihan sama mitä tapahtuu. Itkettää, kun mitään ei tapahdu. Itkettää, koska voisi tapahtua mitä vaan, muttei tapahdu. Ei minkäänlaista selitystä millekään. Mutta ole kärsivällinen, sillä saatat saada itkun jälkeistä seksiä. Tee nyt ne kakkosviikon työt, jotka jäivät panemisen takia rästiin. Jos heruu, erittäin tunneherkkää ja lahnamaista.

Mikä saa toisen sukupuolen edustajan näyttämään kauniimmalta ja seksikkäämmältä? Mikä tekee sinusta sujuvan seuraihmisen? Tietenkin vanha kunnon deittiapu viina. Asiaa on tutkittu jopa tieteellisesti.

Pikkuisen huppelissa olevat ihmiset pitävät muita kauniimpina, fiksumpina ja mukavampina kuin aivan selvin päin seurueessa oleilevat. Maassamme vallitsevan epämiellyttävän alkoholiongelman takia tällaista ei saisi edes kirjoittaa.

Jos otat et aja. Suurin osa henkirikoksista tehdään juopuneena. Työikäisten yleisin kuolinsyy on alkoholin aiheuttamat haitat. Mutta jos näitä inhottavia asioita ei oteta lukuun, vaan tarkastellaan suomalaisten enemmistön tilannetta, huomataan että kohtuullinen alkoholin käyttö parantaa elämänlaatua. Kohtuukäyttäjä on terveempi ja onnellisempi kuin alkoholisti tai täysraitis.

Yksittäisten parien osalta alkoholi on heidän suhteessaan varmasti usein ongelmallisessa roolissa. Tämän raportin aineistossa päihteiden käyttötavoilla ei ollut yleisellä tasolla kuitenkaan paljoakaan yhteyttä siihen, kuinka onnelliseksi vastaajat olivat kokeneet oman parisuhteensa. Ajoittainen alkoholin humalakäyttö liittyi jopa keskimääräistä onnellisempiin avoliittoihin.

Naisia täytyy kuitenkin varoittaa kännäilystä: Miehet ovat naisia parempia arvioimaan esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen kasvojen symmetrisyyden jota pidetään merkkinä kauneudesta ja terveydestä. Naisilla on siis miehiä suurempi riski valita kännissä väärin. Naisilla on oikeasti paljon pahemmat dagen efter -kokemukset. Tutkijoiden mukaan miesten paremmuus kauneusarvioinnissa perustunee biologiaan. Miehille naisen kauneus on paljon tärkeämpi parinvalinnan kriteeri kuin päinvastoin.

Halsey, Huber et al.: An explanation for enhanced perceptions of attractiviness after alcohol consumption. Alkuun Edellinen … 39 40 41 42 43 … Seuraava Loppuun.

: Homoseksuaaliseen kauneimmat kalu pari etsii naista

Seksiseuraa jyväskylä gay gay live chat Sexwork in finland homoseksuaaliseen miehen orgasmi
Paksu gay kalu sex hieronta 433
HOMOSEKSUAALISEEN SISSY SEX SEKSI NAISET Täytyy myöntää, että olin aluksi hieman skeptinen. Men man märker nog om båda är intresserade eller inte. Joopa joo, että näin taas tällä kertaa. Esinahan side jätetään paikoilleen. Kysykääpä kuka valitsisi menestyksellisen uran, rahan, antoisat harrastukset ja matkailun siihen, että menettäisi parisuhteensa ja lapsensa? Kirja kertoo myös sen, kuinka harvinaislaatuisen herkkävaistoisia lemmikit voivat olla, ja kuinka valmiita ne voivat olla puolustamaan emäntäänsä tai isäntäänsä. Eve Hietamiehen Yösyöttöä voin suositella henkilöille, jotka kaipaavat nopeaa ja mukavaa luettavaa.
SEKSISEURAA JOENSUU SALO HOMOSEKSUAALISEEN SEX

Homoseksuaaliseen kauneimmat kalu pari etsii naista

Joskus se peiliinkatsominen on aiheellista. Sua nuorempi nainen 7. No eipä kyllä ketään kiinnosta yli kolmikymppinen lähes keski-ikäinen "pojankloppi" hyvi vttu. Ja tietenkin myös nuorten tyttöjen keskuudessa. Tietty jollain 30 vee peräkammarin pojalla on tasan nolla mahikset, paitsi ehkä jossain aasian köyhissä maissa. En usko että haluan koskaan parisuhteeseen. Meitä on siis moneen junaan. Minäkin haluaisin olla joskus yksin, kun perheen kiireet ja velvollisuudet painaa pahasti päälle.

Joskus tuntuu, että josko vain lähtisin. Mutta enhän minä lapsiani jättäisi, miehen voisin jättää, mutta elintaso laskisi pahasti. Niinpä näin sitä vain jatketaan, päivä kerrallaan, kiireen keskellä! Ai ooksä sen miehen kanssa rahan takia? Ja mies luulee ,että rakastat sitä vaikket oikeesti rakasta?

Jättäsit sen tosta vaan jotta voit olla yksin? Olis kuule kannattanu miettiä sitä sillon ku rupesit miestäs pokailee. Kantsii tyytyä, ei ne ihmiset niin paljoa toisistaan eroa. Pidä ittes kunnossa ja miestäs sekä lapsia hyvänä niin tuut oleen paljon onnellisempi siit mitä sulla on.

Arki se on jokaisella. Otappa yhteyksiä,katellaan,jos vaikka natsais'. Sinkkuna olo on joskus mukavaa ja joskus tylsää. Olen ollut naimisissa ja nyt eronneena jo viisi vuotta, siis sinkkuna. Olen kuitenkin jo 51v. Missä niitä miehiä oikein on, jotka eivät hae pelkkää seksiä aina silloin tällöin vaan uskaltautuu heittäytyä suhteeseen täysillä? Jospa se jossain piileksii Ei kuule löydy sellaisia miehiä jotka heittäytyy suhteeseen noin vain.

Tai jos löytyy niin on oikea peräkamarin poika joka ei ymmärrä naisesta mitään. Seksi on miehille elämän tärkein asia. Tämän kun ymmärtää niin vähentää sinunkin osaltasi varmasti pariutumishaluja. Etsi naisystävä, jos haluat ystävää. Moni parisuhde ei olisi edes syntynyt, jos miehet olisivat suoraan tunnustaneet naisilleen, että haluavat parisuhteelta vain seksiä.

On mul tosin ystävä, joka on jäänyt useamman kerran sinkuksi elämässä parisuhteista ja ei näytä vievän kuin muutaman kuukauden ajan, kun uusi löytyy. Hän tosin on aktiivinen seuranhaussa, eikä pelkää tehdä ehdotuksia.

Kirjoittaja on poistanut tästä viestin. Mistä näitä lahopäitä tulee kun laittavat kaiken stereotypioiden piikkiin??? Ihmiset ovat erilaisia, meitä on moneen junaan, jotkut jäivät kyllä jo asemalle juttujen tasosta päätellen.

Kaikki miehet eivät juokse seksin perässä! Itse en ole koskaan ollut sen, vaan läheisyyden ja ihmisen itsensä perässä. Kyllä sitä seksiä sais jos lähtis sitä vaan hakemaan, sen on kyllä huomannut, mutta ei kiitos. Ilmeisesti olet itse joko juuri tuollainen kuin selität tai joutunut sellaisten tyyppien uhriksi, nimimerkistäsi ei voi päätellä sukupuolta.

Olisin ennemmin sitten yksin, jos ainoa konsti mukamas olisi hakea seksiseuraa ja toivoa että siitä tulisi muutakin. Kaikki suhteeni ovat lähteneet ihan muulta kuin seksipohjalta ja samalla tavalla aion jatkaa.

Luultavasti juuri siksi lyhinkin suhteeni on ollut kolme vuotta ja muut pitempiä, eikä mitään pikajuttuja. Moni peräkammarin poika voi olla viisaampi kuin luuletkaan, joten tuolla kommentilla osoitat lähinnä oman tyhmyytesi. Naisten perässä kun ei kannata juosta epätoivoisesti Löytyy, jos on löytyäkseen En tykkää olla yksin, mutta on vähän pakko kun ei enään kelpaa kenellekkään vaikka olen raitis ja elämässä asiat muutenkin kunnossa. Kyllä kelpaa ku menet selkä suorana ja hymyilet.

Raittius kaventaa piirejä mut samalla taso paranee. Lenkille, salille ja liikkeelle.. Yksinäisyys etsii aina ystävää se löysi minut kerran eikä enää irti päästänytkään. Yksinäisyys ovellani odottaa kun sitä vähän raotan ei pakoon enää pääsekään Mitäpä tuohon osaisi sanoa. Vuodet ne vaan vierii ja yhtäkkiä huomaat olevasi vuotias. Ehket usko sitä vielä, mutta näin se käy. Kun ei sitä kumppania mistään "ilmestynyt", keskityin töihin ja tein vapaa-ajasta itselleni mieluisen.

Silti ei mielestä poistu se halu ja tarve jakaa elämä toisen ihmisen kanssa. Nyt ei toki enää haaveile lapsista, mutta toki se kumppani edelleen olisi mukava olla. Ei ne ihmisen tunteet mihinkään siinä suhteessa katoa, vaikka kuinka olisi yksin tottunut olemaan. En minäkään yksinäinen ole. On ollut kissaa ja koiraa seurana, mutta eihän ne ihmistä korvaa. Vähän toki auttaa siinä, että on joku kohde hellyydelle, jota on tarpeen osoittaa. Jotenkin jotkut kyllä löytävät sen kumppanin ensimmäisen kierroksen jälkeen vielä toiselle tai kolmannellekin kierrokselle.

Ehkä sitä itse on sitten niin nirso, että kerralla haluaisi niin hyvä, ettei olisi tarpeen vaihtaa, ja sellaista ei sitten olekaan olemassa. Ei tähän selitystä osaa antaa. Pitää vaan koittaa sopeutua, mutta ei kannata antaa itsensä katkeroitua. Elämässä on niin paljon nautittavia asioita, että kiinnittää nyt huomion niihin. Se kumppani tulee, jos on tullakseen. Hakeakin olen koittanut, mutta 50 tapaamastani miehestä taisi olla yksi, josta olisin ollut oikeasti kiinnostunut ja hän ei sitten ollutkaan minusta.

Kaverit pariutuvat joo ja tulee perheenlisäystä. Pidä heihin silti yhteyttä. Kun jaksat käydä heidän luonaan - hehän eivät tule sinun luoksesi - sosiaalinen verkostosi ei pääse kuolemaan. Ystävät ja kaverit ovat tärkeitä. Kyllä heistä taas joskus saa seuraa yhteen sun toiseen. Heidänkin lapsensa kasvavat ja he kaipaavat taas seuraasi yhteiseen tekemiseen. Koska käytännössä mitään mahdollisuuksia elää muutoin kuin sinkkuna ei ole johtuen ujoudestani ja estyneisyydestäni, olen opetellut nauttimaan täysin omissa oloissa olemisesta.

Ei siihen tarvita kuin paljon hyvää ruokaa, tehokas tietokone, hyviä leffoja, hyviä pelejä ja tietysti paljon pornoa. Välillä sisälle patoutuvaa huonoa oloa voikin välillä käydä purkamassa netin keskustelupalstoilla.

Minun puolestani kaikki pissishorot voisi vaikka kuolla sukupuuttoon. Joo onhan niissä kestämistä mut mielummin nainen kuin mies? Heitä se tietokone roskiin, niihin on turha tuhlata elämäänsä. Lähde liikkeelle, naisia on monenlaisia. Kilttejä ja uskollisiakin on kunhan löytää ja siksihän me täällä pallolla ollaan, puuttuvaa puoliskoa ettimässä.

Jos ei omalla tyylillä saa naista niin pitää vaihtaa tyyliä ja tottumuksia. Niin ne pissikset on kyll voivoi, mut jokainen saa olla sellanen kuin haluaa. Anteeksi, mutta olet väärässä. Jokainen on ihminen on jo syntyessään kokonainen ja täydellinen. Tietenkään suurin osa ei tätä täydellisyyttä elämänsä aikanaan löydä mutta se on varma, ettei parisuhde tee sinänsä elämää paremmaksi.

Loppujen lopuksi jokainen meistä on täällä yksin, eli sitten yksinäisyydessä, parisuhteessa tai suuren suvun keskellä ja kymmenien kavereiden kera. Se tarkoittaisi vain myöntymistä muiden asettamiin odotuksiin ja on varma tie pohjattomaan tyytymättömyyteen.

Jos kukaan nainen ei vastaa minun omaan tyyliini, tarkoittaa se vain sitä, että minun on silloin paras elää yksin. Ei tietenkään kukaan ole kiinnostunut negatiivisesta ihmisestä, joka vihaa vain muita. Sinulla vaikuttaa olevan periaate, että etsit syitä muista ihmisistä, vaikka vika olisi oma käytöksesi.

Miksi et voi hyväksyä omaa estyneisyyttäsi? Vikahan ei ole muissa vaan sinussa, jos et löydä parisuhdetta. Yksin oleminen ei ole lähtökohtaisesti mitenkään parisuhdetta huonompi vaihtoehto. Vain sinä voit tehdä siitä huonomman vaihtoehdon. Ainoastaan tuohon 3-kohtaan sanoisin, että toisen huomioiminen, ajattelevaisuus ja kohteliaisuus ei ole myöntymistä toisten odotuksiin. Sen verran voi tyyliään ajatella ja joskus joku voi pitää sitä myös puoleensavetävänä.

Elämä yksin on aivan ihanaa. Kun ajattelen monia maailman maita, miten niitä voisi kokea, jos olisi jo pariutunut? Monet maat ovat aivan suuremmoisia, esim. Austraalia, Eurooppa ja Ruotsi.

Suomessakin voinee löytää jotain hyviä paikkoja. Kyllä elämä on makeaa, kun saa matkustella. Siis elämä tuntuu hyvältä, kun kroppa on terve. Ei siihen muuta kummempaa tarvita. Silloin on parasta tyytyä olemaan kotona. Osaavat ihmiset voivat asua muissakin maissa ja matkustella. Suuri osa sinkuista elää pienellä budjetilla, eikä voi matkustella kuin pari kertaa vuodessa. Olisi minustakin kiva matkailla vaikka kerran kuukaudessa, mutta eipä siihen ole lomapäiviä, eikä rahaakaan sen puoleen.

Pariskunnilla näyttää usein olevan käsitys, että sinkku voi matkailla maan ääriin ja muuttaa työn perässä mielin määrin minne ikinä haluaa. Mitenköhän se ylipäänsä olisi mahdollista?

Sinkku voi matkustella maailman ääriin kun tekee töitä ja on kielitaitoa. Lisäksi täytyy olla terve ja olosuhteisiin sopeutuva. Sinä "khjhb" joka 9. Haistattele vaan, se on hyvä taito SINUN selviämisesi kannalta tässä julmassa maailmassa, muuta et osaakaan EHKÄ et haluakaan kehittyä ennen kuolemaasi?

Onneksi me osaajat voidaan valita missä tehdään töitä,millä alalla ja millä palkalla Tämänkin vastaajan "khjhb" itsetunnolle on liika vaativaa vastata tähän, hän tyytyy raukkmaisena vaan haistattelemaan - kun toisaan muuta ei osaa.. Eurooppa ei ole maa, vaan mantere Olen nätti, hauska, sosiaalinen ja pää kunnossa, mutta miestä ei näköjään enää saa 36v: Ei paljon naurata, seksiin kyllä kelpaan, kun luullaan, että kaikki luuserit kiinnosta yh: Lapsilla on isä, mutta kuka hullu se nyt kenenkään toisen lasten kanssa alkais elämään.

Silti kaverit on jo toisella kierroksella ja on sun ja mun ja yhteisiä lapsia Oishan se kiva jonkun kainalossa köllötellä ja jakaa arkea Mitä vittua sää oikein itket? Sulla on kuitenkin lapsia ja mahdollisuus seksiin millon hyvänsä! Joten pidä vain pilalle lellitty horo turpas kii. Haise nyt vitulle, kasvatin toisen mukulat ominani ja just lähtivät himasta,vielä käyvät syömässä ja korjauttamasssa autoa. Tais eukko olla sun ikänen kun yhteen mentiin..

Muo siis tasan 11 vuotta vanhempi. Nyt mietitään mitä seuraavaks tekis.. Tuntuu siltä, että taas tulee uus kissa. Mut tommonen -luuseri -juoppo paska läppä kannattaa unohtaa heti!! Toki ei juo kuten en itsekkään. Mut läskisä ei ota kukaan ja se on kaiken helöpoin muuttaa itsessä ihan kuinka vanhana tahansa! Mut ei muija sit myöskään paru ja natise kuten sinä! Mä oon mielummin yksin kun tuollasen sovinistiurpån tossun alla Ja vielä surullisempaa kuulla noita ala-arvoisia vastauksia.

Tässä sen näkee, miten yksinhuoltajanaisia kohdellaan. Onneksi sinulla on lapsi. Lapsikin tarkoittaa sitä, että on elämää kotona. Sitä ei ole niillä, jotka ovat lapsettomia sinkkuja. Toivon sulle arvojesi tasoista seuraa. Suomalaiset miehet ovat usein niin seksikeskeisiä, että menettävät hyviä naisia sen takia, koska eivät pysty suuntautumaan pidempään suhteeseen.

Ei kukaan normaali nainen halua jatkuvaan seksin koeajoon, kun huomaa pelin hengen. Ei kannata antaa piparia kaikille. Voit myös pihdata pari kuuta ja katsoa et haluuko mies parisuhteen. Itseä ei huvita ja ne "pöytään osuvat" ei nappaa.

Sinkkuudessa on kuitenkin omat puolensa, kun niistä vain osaa nauttia. Kestin sitä 1,5 vuotta ja kadun sitä koko loppuelämäni. Ennen tätä edellistä suhdetta olin 5 vuotta sinkkuna, en kaivannut ketään rinnalleni, viihdyin koska sinkkuudessa on se oma tietty vapautensa, välillä tosin ehkä ajattelin että olishan se kai ihan kiva jos olisi joku kenen kainaloon käpertyä katsomaan töllöä, mutta ne oli jotain hetkellisiä juttuja. Olin onnellinen sinkkuna, treffeillä tuli käytyä mutta mihinkään seurusteluun en lähtenyt, ei tuntunut kenenkään kanssa siltä että viitsisin.

Vaikka olinkin sinkkuna niin en kokenut oloani yksinäiseksi, luulen että olen luonteeltani enemmän sellainen ihminen että viihdyn paremmin yksin. En tiedä olenko sen verran itsekäs tms mutta yksinolo ei ole minulle mikään ongelma. Nykyisessä suhteessa pysyn varmaan sen takia koska meillä on vuoden ikäinen lapsi, miestä kohtaan en oikeastaan tunne mitään suurta rakkautta, rakastan häntä tottakai, mutta ei mun maailma kaadu jos me erottaisiin.

Olen jopa miettinyt että parempi meidän olisi lapsen kanssa olla ihan kaksinkin. Tämä on varmaan näitä peruskliseitä että lapsen takia yritetään, tosin me ei yritetä olla yhdessä , me olemme, mutta tarkoitan sitä että jos elämä tälläikin rullaa niin antaa rullata. Olen sellainen ihminen etten välttämättä tarvitse ketään rinnalleni, nautin vapaudesta, tosin nyt sitä ei niin ole koska lapsi vie lähes kaiken vapauteni, mutta se ei haittaa, se haittaisi jos sen joku mies veisi.

Sinkkuna olon miinukset on ehkä siinä että kun kaipaa sitä hellyyttä niin sitä ei ihan heti saa, lisäksi ihmisillä on ne tietyt tarpeet makkarin puolella niin niitäkään ei saa ihan heti tyydytetyksi.

Jotkut hakevat turvaa ja tasapainoa jne. Ainoa mitä saattaa suuremmalla todennäköisyydellä saada on se turva, ellei rinnalle satu jokin hirviö. Tasapainosta suhdetta ei välttämättä ole, kaikissa suhteissa kai riidellään ja välillä ollaan eroamassa jne. Suhde vaan ajan myötä tavallaan useimmiten "kuihtuu", alkuhuuma häviää ja kaikki muuttuu arkiseksi. Sinkkuelämässä tätä ei pääse käymään, tosin sinkkujen elämä ei aina ole "hektistä" eikä tarvitsekaan, silloin varmaan tulee olo että on yksin, mutta kun miettii tarkemmin niin varmaan monet voivat kokea silti olevansa onnellisempia sinkkuna kuin suhteessa.

Meitä on moneksi, joillekin läheisyys, parisuhde jne on tärkeää ja sitä haetaan ja toivotaan , joillekin taas elämänlaatu voi olla sellainen että parempi olla sinkkuna, silloin ei välttämättä aiheuta toiselle harmia tai mielipahaa tai jos vaikka työ on sellainen että vaatii paljon matkustelua vuoden aikana, kotona vietetty aika on vähäistä niin siinä tapauksessa on varmaan parempi ollakin sinkkuna.

Minun valinta silloin oli sinkkuus kun vietin sitä 5 vuotta, sen jälkeen eräs mies vonkasi minua vuoden ja tavallaan sitten ajattelin että tuntuu oikealta, miksei, jota se ei sitten ollutkaan.

Sen jälkeen vannoin etten ikinä , neverever, ala suhteeseen koska minulle sinkkuus on ollut onnellisinta aikaa mitä on ollut ensimmäinen suhteeni kesti 7,5 vuotta, jossa ei ollut mitään valittamista huom! Kait se on ihmisestä kiinni, joillekin sinkkuun on yksi helv Joillakin vaan ei ehkä yksinkertaisesti aika riitä seurusteluun, ja jos sen tiedostaa niin silloin on parempi olla yksin kuin jos tietää että ei toiselle pysty "kaikkea" antaa.

Erosin tarkalleen 4 vuotta sitten.. Jotakin pientä ollut mutta ei mitään vakavaa Nytkin olen yksin katson tv , surffailen netissä ja kulutan aikaa.. Välillä tuntuu etta olisi kiva että olisi joku jonka kainaloon käpertyisi kertoisi ajatuksia asioista..

Tämä olo tuntuu tylsältä ja jotenkin alakuloiselta.. Olen jo 46 v.. Onko minut tarkoitettu elämään loppu elämäni yksin..?? Muutama hyvä ystävä on olen kateellinen toiselle kun hän on löytönyt rinnalle kumppanin Tuntuu, että meitä toisiamme etsiviä sinkkuja on suhteellisen paljon, mutta jostain syystä emme kohtaa. Tapaamani lapsettomat nelikymppiset miehet ovat usein ujoja uraohjuksia, liikaa viinaanmeneviä tai kaappihomoja. Itse tykkään naisista ja olen nainen. Mies tarvii naista samoin nainen tavitsee miestä.

Ei ole poikkeuksia, se on jumalan luoma tarkoitus hyvälle elämälle. Onnellinen elämä on tasapainoinen elämä itsensä kanssa. Tasapainoinen elämä saavutetaan tietämällä mitä siihen tarvitaan, se selviää elämällä ja kokemuksella. Rakkautta meistä etsii jokainen vaikka se löytyy jo meistä luonnon lahjana.

Rakasta itseäsi ja kerää rakkautta, näin löydät rakastajasi. Kyllä yksinkin voi saavuttaa onnellisen ja tasapainoisen elämän. Vaan kun ei voi. Se EI ole mielipidekysymys. Hyvään onnelliseen elämään pitää lukeutua kaikki elämän ja onnellisuuden palaset: Meitä ei edes ole ihmisinä oelmassa ilman toisia ihmisiä. En siis ole tuo jumalaihminen,. Miksei se jumala sitten järjestä kaikille hyvää elämää? Olisi muutama miljardi järjesteltävänä tänäänkin.

Jo itseni perusteella voin todistaa vääräksi väitteen, että jokainen etsii rakkautta. Minä en etsi sitä. Jos jotain etsin niin tasapainoa ja rauhaa omassa sisimmässäni.

Se on itseasiassa paljon enemmän kuin romanttinen rakkaus, josta varmaan kaikki tietää, ettei se kestä kuin ihan maksimissaan kaksi vuotta. Mies ei siis tarvitse naista eikä nainen miestä. Seksuaaliset tarpeet ovat totta mutta ne pystyy tyydyttämään itsekin.

Kaikk ei oo männy 9. Näinhän se pitäisi mennä,mutta nykyajan ihmisillä on jo nuorena monellaisia ongelmia,että vaikea sitä rehellistä raitista on löytää, ja sattuuko kemiat kohdalleen. Mitä tulee sukuun,niin ei tarvitse olla kuin yksi, jolla menee huonosti niin se kohta alkaa vaikuttamaan muuhun suvun jäseniin.

Se alkaa sotkemaan koko pakkaa. Kyllä alkujaan mies, ja nainen luotiin yhteen,eikä niin kuin nykyisin mies mies ja nainen nainen mitä lapsia ne tekee ei mitään,taikka vellit pitää saada jostain. Mukava olisi löytää huumorilla, ja perus arvoilla varustettu nainen,kaksin aina kauniinpaa,Itse olen 50 v poikamies,ja kaikki muu on valmiina.

Tässä on sillä tavalla mun mielestä perää, että mitä ehyempi persoona olet, sitä helpompi sun on olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Et karsi ihmisiä seurastasi pois, et loukkaannu pienistä, osaat keskustella ja osaat lähestyä ihmisiä ja löydät tien niiden ihmisten luo, joista olet kiinnostunut. Osaat tunnistaa tarpeitasi ja kiinnostuksiasi, ja tartut avoimesti niihin elämän mahdollisuuksiin, jotka sinulle avautuvat.

Menetyksen ja hylkäämisen pelot eivät hallitse sinua, koska tiedät, että elämä Jumala itse kannattelee sinua, eikä sinun tarvitse olla väärällä tavalla riippuvainen muista ihmisistä.

Haluat olla yhteydessä ihmisiin, mutta et millä tahansa ehdoilla. Tiedät, että tarvitset lämpöä, läheisyyttä, seksiä ja ystävyyttä ja osaat hakea sitä sellaisista ihmissuhteista, joissa sinua kohdellaan arvosi mukaisesti ja joissa saat rakkautta ilman, että sinun tarvitsee ostaa ja myydä tai että sinua alistetaan ja nöyryytetään.

Annat anteeksi sinua loukanneille ihmisille, koska et halua katkeruuden vievän elämästäsi leijonan osaa, mutta et anna pahantahtoisille ihmisille jatkuvasti tilaisuuksia rikkoa rajojasi ja käyttäytyä tuhoavasti. Tiedät, että elämässä kortit eivät ole tasan jaettuja ja siitä ei voi valittaa. Siitä huolimatta päätät pelata niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu. Siinä on se itsensä rakastamisen idea ja syy siihen, miksi se on omiaan johtamaan rakkaussuhteeseen.

Ehjyys tai rikkonaisuus ei tarkoita etteikö vois kelvata jollekin tai osata osoittaa rakkautta. Onko minun pakko haluta lapsia, vaikken yhtään pidä niistä? Olen nyt ollut 5vuotta yksinäni olen itsestäni huolta pitävä huumorintajuinen mies,mutta silti tuntuu,että nykymaailmassa ei vain silti kelpaa.

Urheilen siis juosten 3kertaa viikossa. Kesällä maanitepyöräilen kertaa viikossa. Talvella hiihdän kertaa viikossa. Mutta silti olen jäänyt täysin yksin,ja kaikki ympärillä ennen olleet on avioituneet tai on tullut perheen lisäystä.

Joten vaihtoehdoksi on jäänyt vain työ ja urheilu koska en viihdy baareissa ja uskon ja toivon,että olisi mahdollisuus löytää seuraa myös baarien ulkopuolelta. Sellaistakaan ei tunnu tapahtuvan kuin elokuvissa,mutta kuitenkin.

Välillä tuntuu siltä,että haluisi vain heittää axen nurkkaan.. Toivoa on,mutta 5vuodessa täyttä hiljaisuutta ajaa miettimään,että tässäkö tämä nyt sitten oli,ei mitään..

Itse kokeilin nettideittiä ja heti tärppäsi, kun olin joutunut avosinkuksi. Su juttu olisi jatkunut, jos avoexä ei olisi ottanut yhteyttä. No nyt tasapainoillaan, taas. No,eikö ne naiset just raitista Kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavalla kuin sinä. Moni väittää samaa kuin sinä - että muut valehtelevat - mutta eivät hekään mitään ajattelun auktoriteetteja ole. Ihminen toki on pääsääntöisesti laumaeläin, mutta muunkinlaisia on, jopa muiden laumaeläinlajien joukossa. Minua ei ole petetty eikä hakattu, mutta aika monta suhteenalkua olen pannut poikki sen vuoksi, että kaipaan yksinoloa.

Minä kyllästyn kumppaniin muutamassa viikossa, ja jos yritän kohteliaasti odotella asioiden ehkä parantuvan, alan ahdistua. Suhteen katkaiseminen lähtee viimeistään siitä ajatuksesta, että tuon toisen kanssa pitäisi jossain vaiheessa muuttaa yhteen. Kun joku jäi minun luokseni yöksi, minä en edes saanut unta, kun vain halusin, että menisi jo kotiinsa. Minä selvästi viihdyn omissa oloissani: Seksistä pidän todella paljon, mutta en niin paljon, että vaihtaisin nykyiset oloni parisuhteeseen.

Yhden yön jutut eivät kiinnosta. Niin, olen vuotias, joten ehkäpä olen ollut sinkkuna tarpeeksi kauan - viimeisestä seurusteluyrityksestä on yli 20 vuotta - ja ehkäpä myös tiedän itse, mistä puhun. Kiinnostuneitakin on joten ei kannata selittää, etten edes kelpaisi kenellekään , mutta minä en kuulu niihin.

Näinhän se elämä menee mullakin!! Mitään roikottimia ei nurkkiinsa halua oleskelemaan paria päivää pitemmäksi aikaa Kaikki eivät vaan yksinkertaisesti sopeudu tilanteeseen, missä joutuisi jakamaan elämäänsä, tilaansa ja aikaansa toisen kanssa Tietysti sitä kaipaa rakkautta ja läheisyyttä välillä, mutta sitä omaa seuraansa ja olotilaa ei kyl oikeesti voita mikään!

Parisuhteista sen verran pitkät kokemukset tähän 48v ikään jo, että tiedän mikä on mun juttu ja mikä ei Jokaiselle on kyl joku jossain, muttei sitä jotakuta tarvi välttämäti itselleen talteen omia Positiivisuus kantaa elämässä ja itsevarmuus tuo mahdollisuuksia!

Omapa on valintasi, parhaa vuoden meni jo. Juuri tuon takia varoiteltiin ennenvanhaan, ettei saa jäädä liian pitkäksi aikaa naimattomaksi. Sitä kehittää kaiken maailman outoja tapoja ja kaikki olemattomat pikkujutut ärsyttävät, jos tottuu elämään yksin. Vanhemmiten muuttuu myös ärtyisäksi, sulkeutuneeksi ja vihaiseksi vanhaksipojaksi tai vanhaksipiiaksi. Se on mielestäni eräänlainen henkisen sairauden muoto, tuo vanhanpojantauti.

Kun se etenee tarpeeksi pitkälle, ihminen oikeasti luulottelee olevansa yksin onnellisempi. Yksinäinen ihminen on aina vajavainen, koska ihmistä ei ole tarkoitettu yksin elämään. Lutherkin katsoi, että vastakkaista sukupuolta olevan puolison tarve on ihmisen perustarve jokapäiväistä leipää siinä missä työ.

Jos ihminen ei opi elämänä noiden toisen ihmisen ärsyttävyyksien kanssa nyt en puhu siitä, että pitäisi sietää pahoinpitelyä tai törkeää toisen henkistä mitätöimistä, vaan puhun likaisista sukista, pallien rapsuttelusta televisiota katottaessa tai lavuaarin reunalle jätetyistä käytetyistä kuukautissidekääröistä ja vartin vievästä naamakarvojen nyppimisestä talon ainoan peilin edessä , hän jääkin vajavaiseksi.

Minä huomasin noin kaksvitosena, että yhteisasuminen ei ole minulle sopiva elämänmuoto. Minä vain viihdyn paremmin itsekseni, viihdyin itse asiassa jo varhaisteininä.

Osaatko sinä ajatella niin mutkikkaasti, että ymmärtäisit tämän: Ei siis ole negatiivisen ja positiivisen asetelmaa, vaan neutraalin ja positiivisen.

Minua kummastuttaa se into, millä sinä ja moni muu jankutatte sitä, että jollei ihminen ajattele teidän tavallanne, hän on joko valehtelija, vajavainen tai sairas. Vaivaako teitä teidän oma riippuvaisuutenne parisuhteesta niin paljon, että joudutte selittelemään sitä itsellenne mutkan kautta vai mikä pelottaa?

Selitykset näyttävät hyvinkin olevan samaa laatua kuin uskovaisten selitykset ei-omaan-lahkoon-kuuluvista ja - kauhistus - uskonnottomista.

Milloinkas muuten väkivaltaisesta, itsesääliin taipuvaisesta Lutherista on viisas ihminen tehty? Analysoipa tunteesi ja kerro lisää. Hyvä, että tulevat esiin sinkkukeskustelussa nämä leimat, joilla yksin eläviä ihmisiä lyödään: Jos ajattelen vaikka työpaikkani hankalimpia ihmisiä, tämä teoria ei mene ihan yksi yhteen. Parisuhteissa olevat ihmiset eivät ole kauttaaltaan aurinkoisia ja hyvinvoivia, eivätkä sinkut näytä kalvakoilta elämänilonsa menettäneiltä rusinoilta.

Eihän se näin mene, kun elämässä on monta muutakin selittävää tekijä sille, mikä ihmisen elämää ilahduttaa ja tuo siihen onnea. Ei monikaan sinkku voi sille mitään, ettei löydä itselleen sopivaa paria.

Suurin osa varmaan mielellään ottaisi itselleen parin, jos vain sellainen löytyisi. Ihan turha heitä on piinata vielä sillä, että pitää heitä kelvottomina. Huonoissa parisuhteissa eläminen ei sekään ole mitään herkkua. Joka neljäs suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Olisiko kivempaa olla tällaisessa suhteessa? Onneksi meitä on monia erilaisia ja jokainen on hyvä sellaisena kuin on. Arvostan syvästi rehellisyyttä ja itsensä tuntemisen opettelua, niin ei suotta kiduta viattomia kanssaihmisiään jotka luulevat ja toivovat kenties utopistisia asioita omien toiveidensa ja halujensa keskellä rypiessään.

Parhaat vuodet on vasta edessäpäin! Eritoten samanikäisissä miehissä ja vanhemmissakin ärsyttää just se äijämäisyys tai sitten nipomaisuus, kaikki jolla toista koetetaan rajoittaa tai arvostella. Miehillä, en nyt sano että kaikilla mutta on usein hallinnan ja pätemisen tarve, se kyllästyttää. Tarvitsen itsenäisen kumppanin joka ei roiku mutta joka vastaa kun soitetaan, ei ulise tuhrista tai ylipäätänsä vaadi, rajoita arkeani. Tiedän kokemuksesta että jos alan kovin hitsautuneesti jonkun miehen kanssa hengata, se on vain ajan kysymys kun ahdistus alkaa.

Tietenkin on kiva tehdä kaikenlaista yhdessä, pelin henki nyt vain on se että vain kaksi yhtä itsenäistä tai riippuvaista pystyy jakamaan arjen. Jos touhu menee siihen että "Mitäs ruokaa sä tänään mulle valmistat" tai "Mikset vastaa, mikset pyytänyt minua mukaan", on kyse leikistä, pelistä, jossa käy pian huonosti. Metsällä kun on tapana vastata samalla mitalla takaisin, oli miten oli.

Pointtini on se että ellei pysty luottamaan ette toinen heti mene hakkaamaan päätä seinään ellei koko päivää jaksa olla yhdessä, on tiedosa isoja ongelmia ja paljon ahdistusta. Menevä saa olla ja luotettava pitää olla, mutta ajan kanssahan nämä asiat punnitaan. Ei niistä voi etukäteen sopia että olet nyt 6 kk ehdollisessa jonka jälkeen tuomio muuttuu ehdottomaksi.

Sairaaksi taas apua tarvitsevan. Kyse on viime kädessä ja useimmissa tapauksissa lähtökohtaisesti omista asenteista. Toisaalta, sinun tapauksessasi hyvää on se, että miehet eivät hukkaa aikaansa ahdistuviin, panikoiviin ja riidanhaluisiin vaikka tekosyyllä naisiin Parisuhde tai ei, mutta itkupotkuraivarit ja jatkuva parisuhderiitely ei vain nappaa.

Jos asioita ei kyetä sopimaan riitelemättä, se on vain merkki siitä, että kumppanin valinta ei ole onnistunut, ja kannattaa jatkaa eteenpäin. Monet naiset ovat naimisissa koirasa tai kissansa kanssa. En miehenä voi tätä ymmärtää. Itse olen ikäsinkkumies, mutta en ota koira- tai kissapiikoja ristikseni. Mieluiten olen yksin, jos ei sopivaa elämäntoveria löydy. Pahinta on, jos avioliitossa joutuu olemaan yksin. Siinä on todella totaalisesti yksin. Olen ollut koko ikäni yksin. Saa mennä ja tulla ilman mitään tilivelvollisuutta toiselle.

Jos naista tekee mieli, niin huoriin pääsee aina, no problem. Kaikki rahat jotka tienaan, saan pitää itse. Ei ole ämmää tuhlaamassa rahojani. Musta ei vaipanvaihtajaa saa kirveelläkään. Hyvä kun omaa persettään kehtaa pyyhkiä. Ihmisillä on joku kumman luulo, että yksin on huono olla ja että se on epänormaalia. Oppiipahan omatoimiseksi ja en ole mikään helvetin laumahenkipelle. Kituuttakaa asuntoveloissanne reppanat hahhahah ;-. Monikaan nainen ei osaa tiedostaa omaa käyttätymistään nykyään.

E-pillerit ja hormonaalinen ehkäsisy sekoittivat sekä naisten yläpään ja alapään. Seksihormoni ajaa kauniita naisia salasuhteisiin.

Naiset voivat syyttää parisuhteen ulkopuolisia suhteita korkeasta Estradiolihormonien määrästä. D kyllä mulle ainakin muna kelpaa. Hai mie oon rehellinen ittellein? Sitä me arvostamme, jotka emme joudu sinusta kärsimään. Yleisen uskomuksen mukaan miehet ajattelevat vain jalkovälillään, mutta entäs yleistäen naiset? Vielä huvittavampaa on selitellä omaa käyttäytymistä e-pillereillä ja ehkäisyllä.

Niin, onhan tuokin yksi tekosyy ja samalla lupa elää kuin possut pellossa. Jotenkin tulee vain mieleen, että joillakin ihmisillä kyse on pikemminkin itsehillinnän puutteesta. Mä tykkään olla ainaki yksin ei tarvi miettiä mitä tekee mihin menee miten hoidetaan se ja tää juttu. Saa itse päättää omasta elämästä. Ei mulla ole mitään valittamista. Tää ei ole vale. Mikä sopii yhdelle, ei taas sovi toiselle. Feminism Is Genocide 7.

On meitä onnellisia yksinäisiäkin sinkkuja olemassa.. Miksi pitäisi pilata elämänsä jossain parisuhdehelvetissä. Eikä se lapsentekeminen mitään onnea tuo elämään. Voi yksinkertaisuutta itsekeskeistä ajattelua että pitää saada lapsia. Olen onnellinen sinkku mutta rakastaja kyllä on, tapaan kerran viikossa varatun miehen, sekin tietoinen valinta, koska sinkkumies voisi helposti jäädä nurkkiin pyörimään ja sitä en siedä. Itsekästä tapailla varattua miestä.

Heh, mutta sinulla ei olekaan Aspergerin oireyhtymää. Viihdyn yksinäni vallan mainiosti. Harmi vain että kävi pilaamassa minun elämäni. Pojalla perittynä sama vaiva Mä en usko, että yksin voi lopun ikäänsä olla onnellinen! Olen toki oppinut eron jälkeen olemaan yksin, mutten halua olla ikuisesti eronnut!

Jos olisin tiennyt miten kauhean vaikeaa yhden normaalin parisuhteen löytäminen tällä iällä on, en olisi kuuna päivänä eronnut ns. Pari vuotta tässä nyt on mennyt, eikä ole yhtään suhteen tynkää edes takana. Parit treffit takana, mutta niihinkin on itse pitänyt tehdä aloite. Olen viehättävä kaikinpuolin, muttei vaan ole natsannut puolin ja toisin.

Hyvät on naimisissa ja ne ketkä on eronneet on ihan syystä eronneet.. Kaikista ikäluokista löytyy vapaita miehiä ja naisia. Mummoni löysi lähes kahdeksankymppisenä heti uuden miehen kun ukkini menehtyi. Haluan myös uskoa, että aina voi löytää ja joka iässä kaipaa toista ihmistä. Viimeiset 2 vuotta kokonaan yksin, aiemmin muutaman kerran parisuhteessa. Valitettavasti parisuhteissa se onnellinen ja harmoninen aika on kestänyt maksimissaan alle vuoden.

Sitten - alkuhuuman haihduttua - alkaa se kompromissien kanssa kipuilu, ja olen alkanut kaivata takaisin vapauteen. Sinkkuna menee melkeinpä samoin: Molemmissa elämäntavoissa on puolensa.

Minulla on useita jo eläkeikäisiä lähisukulaisia, jotka ovat eläneet elämänsä joko kokonaan yksin, tai nuorena kariutuneen liiton jälkeen yksin. Nämä sukulaiset sattumoisin ovat kaikki mielestäni jollain lailla keskivertoikäisiään sekä fyysisesti että henkisesti vetreämmässä ja virkeämmässä kunnossa skeä elämäänsä tyytyväisen oloisia.

Itse kyllä olisin vielä sopivan osuessa kohdalle valmis yrittämään - ainakin kertaalleen. Mutta lähes mahdottomalta se vaikuttaa: Ja oma rima on noussut taivaisiin, kun on oppinut tuntemaan itsensä ja kokenut riittävän monta pettymystä kantapään kautta. Se rima ei koske esim. Jännä kun vielä tuossakin iässä teet tuollaisia kärjistyksiä.

Ok, voin uskoa että sinä olet keskivertoa älykkäämpi ja sinulla on terveelliset elämäntavat. Mutta miksi puhut jostain kaljanlitkijästä? Aivan kuin ihannemiehen, joka siis tarkoittaa täydellistä mutta fiktiivistä hahmoa, ja alkoholistin välissä ei olisi ketään.

Juopot kuuluvat siihen surkeimpaan kymmenykseen niin voit heidätkin unohtaa yhtä hyvin. Sinulle jää sitten vielä valtava joukko vapaita miehiä, jotka eivät ole naistenhakkaaja-juoppoja, vaan hyvän elintason omaavia kunnollisia miehiä. Tietenkään tästä joukosta kaikki eivät puolestaan kelpuuta sinua mutta tarpeeksi moni todennäköisesti. Pari seurustelua takana ja haave tta omasta perheestä Koulutusta minultakin löyty; monen miehen mielestä ylikoulutettu väitellyt vanhapiika.

D - Elämäntavat minullakin raittiit ja liikunnalliset. Lisäksi touhuan koiran kanssa yhteisten harrastusten parissa. Odotan kovasti lunta, jotta pääsemme valjakkohiitämään.

En millään vaihtaisi omaa vapauttani kotisohvalla makaavaa sohvaperunaan tai kaljankittaajaan Ystävä- ja kaveripiirissä on fiksuja, hyvintoimeentulevia ja -koulutettuja miehiä, mutta me kaikki nautimme sinkkuudestamme ainakin ajoittain. Ehkä nuo kantapään kautta opitut kokemukset ja pettymykset tekvät yli varovaisiksi ja epäileviksi uusien tuttavuuksien suhteen. Olen ajatellut pysyä tasapainoisena ja harmonisena, hyvin toimeentulevana ja ylikoulutettuna sinkkuna, joka käyt silloin tällöin pahimman kriisin uhatessa babysittaamassa sisarusten lapsia ja kummilapsia.

En käsitä sitä, miksi sen takia, jos ei löydy sopivaa seuraa oman käsityksen mukaan, pitäisi ottaa parikseen joku, jonka kanssa ei viihdy, eikä tule juttuun. Jos parisuhteen haluaa, niin kai se olisi kaikken tärkeintä, että viihdytään yhdessä molemminpuolin. Sinkkuna voi kaikenikäisenä myös hakeutua muiden sinkkujen seuraan ja järjestää yhdessä mukavia hetkiä: Ei sinkkuelämän tarvitse olla yhtä kurjuutta, jos sopivaa seuraa löytää. If life gives you lemons, you can make lemonade.

Aina voi yrittää tehdä juhlaa siitä arjesta, joka ei ihan tyydytä. Eikä tarvitse ottaa ohjeeksi toisten tarjoamia viisauksia, joihin kuuluu "nyt joudut ottamaan huonomman kuin ajattelit" "on kai sulla riittävästi seksiä" "sinusta tulee sairas ja vajavainen, kun olet sinkku Lapsia voi hankkia ilman miestäkin, jos todella haluaa lapsia. Ulkomailta pystyy hankkimaan spermapankista isäehdokkaita, vaikka Suomesta ei voisi. Raskaampaa arki varmasti on lapsen kanssa yksin ja yhden vanhemman kuollessa ei muita huoltajia ole.

Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, koska yksin on monesti mukavampaa olla kuin parisuhteessa. Mutta jos sisaruksilla on lapsia, niin omia lapsia ei välttämättä edes tarvitse. Mukavuus on suhteellinen käsite, ja lähtee hyvin pitkälti omista asenteista. Toki Suomessa monelta ihmiseltä näyttää puuttuvan kyky tunnustaa tosiasioita eli sitä, että kukaan ei ole täydellinen ihminen. Vika on aina tyypillisesti vain toisessa osapuolessa.

Mitä tulee naisen yksin hankkimaan lapseen ja lastenhoidon rankkuuteen, se on jokaisen naisen vapaaehtoinen valinta, joten silloin on luonnollisesti turha valittaa.

Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin - isään ja äitiin, joten en ymmärrä tätä sinkkunaisten spermapankki-shoppailua tai ainakaan sitä, että yhteiskunta tähän vielä kannustaa.

Jotenkin vain tuntuu siltä, että nykyisin lasten hankinnasta on tullut yhä itsekkäämpää touhua. No, kukin tekee mitä tahtoo Niin,ei siinä mitään jos kokee olevansa sinkkuna onnellinen tai ettei halua lapsia,se on jokaisen omavalinta. Mutta,itse koen ainakin tarvetta jakaa elämäni toisen kanssa. Se että on kenelle kertoa päivän tapatumat,tyhmimmät päähän pälkähtäneet ideat kassajonossa tai kennen kanssa haaveilla tulevaisuudesta yhdessä. Se on vain minussa,tarve jakaa toisen kanssa elämä. Samoin,perhe on suuri haaveeni,lapset olisi yksi elämäni suurimmista iloista.

Lasten jutut ovat mahtavia ja olisihan se myös hienoa katsoa kuinka ne kehittyisivät aikuisiksi. Olisihan niistä myös turvaa ja seuraa sitten vanhuuden päivinä. Ajatus,että en päätyisi parisuhteeseen ja saisi lapsia,on tällä hetkellä mahdoton.

Jos ajautuisin tilanteeseen missä en saisi noita asioita,tekisi se elämästäni merkityksettömän. Silloin olisin vain elänyt tyhjänpäiväisen elämän,jättämättä jälkeeni jatkuuvuutta.

Kyllä yksinkin voi olla onnellinen. Ainakin omat päiväni menevät todella nopeasti koiran ym. Aivan hirvittää illalla kun sänkyyn menee. Tietenkin toinenkin osapuoli elämään mahtuisi mutta tuskin on toisella ihmisellä samanlaiset mielenkiinnon kohteet kuin itselläni.

Tuun hulluksi jos on 1h yksin Ihan tyypillinen pissis siis olet. On se kumma, kun näyttää olevan hyväksyttävää sanoa, että sinkku on epänormaali, kun kykenee olemaan yksin ja nauttii siitä.

Minusta kyllä on epänormaalia, jos ei kestä olla yksin. Tiedän kyl pariskuntia, joissa toinen jopa pelkää olla kotona yksin niin, että jos puoliso on yön poissa kotoa, hän tarvitsisi jonkun paikalle. Kun itse on ollut vuosia kotona yksin ilman, että koko ajan pelkäisi jonkin ulkopuolisen hyökkäystä, ei voi käsittää tätä.

Ihminen, jolla on lemmikki ei ole varsinaisesti yksin. Huomauttaisin, että sinä jaat elämäsi sen koirasi kanssa etkä näin ollen tarvitse välttämättä ketään, Minttu Vaikka se koira ei nyt miestä korvaa, niin sinulla on kuitenkin joku, joka iloisesti häntää heiluttaen tulee kotiovella vastaan, pyyteettömästi välittää ja antaa sinulle monta ilon hetkeä.

On epänormaalia haluta olla yksin ja olla jakamatta elämäänsä. On huolestuttavampaa se, että joku ei nimenomaan ole valmis antamaan itsestään tai ei halua olla parisuhteessa.

Se on mielestäni suora viesti itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä. Eikä välttämättä terveestä sellaisesta. Ihminen on tarkoitettu olemaan muiden kanssa, jakamaan elämänsä. Toki sitä voi jakaa kavereiden ja ystävien kanssa, mutta läheisyys tulisi jakaa sen partnerin kanssa.

Mitä vittua sä selität????? Ei niiltä saa lapsia tai ihmisseuraa jota niin kaipaan,,,miestä jakamaan elämän ilot ja surut ja perustamaan perhettä,,,ja koirani astuu kyllä taka alalle siinä kohtaan eläimiä kun ovat joiden perus tarpeet hoidetaan, siitä ilosta että pitää seuraa kun olen yksinäinen ja lenkkeilee kanssani.

Sinullakin näyttää olevan elämänkumppanina koira. Ei ole elämänkumppania vielä löytynyt, lemmikkinä on kyllä koira jos sitä tarkoitit Ei toiset ymmärrä sitä miltä tuntuu olla aina yksin ja elää sitä omaa arkea ja murheita vain omassa päässään..

Olisi kiva, että joku joskus halaisi ja kuuntelisi kun tulet töistä kotiin ja olisi kiva kertoa myös niistä iloisista asioista toiselle.. Vaikka kavereita on, ei se ole sama asia.. Kohta 29 vee sinkku.. Ja jo 33v ja yksin.. Lonely ment 2 Be 7. Kuinka niin eivät ymmärrä? Minusta on mukavaa olla yksin. Ei ole kukaan esittämässä typeriä kysymyksiä, että mihin menet? Kun elää tasapainossa oman itsensä kanssa ja vastaa itse omista päätöksistään ja tekemisistään, niin hyvä tulee.

Turhaa stressata itseään ja muita toisen ja omien tekemiensä valintojen perusteella. Niin, parempi yksin yksin kuin yhdessä yksin Nuohan on lapselle esitettyjä kysymyksiä. Kovin pyrkivät sinkut todistelemaan yksinolonsa ihanuutta. Mutta jotenkin läpikuultavin perustein. Itsellä monta lasta eri avioliitoista ja sinkkuuttakin on ollut. Mutta se on välivaihe kahden suhteen välillä tai vaihe enne kuolemaa. Lonely ment 2 Be 8. Joopa joo, että näin taas tällä kertaa.

En pyri todistelemaan minkään ihanuutta ja surkeutta, vaan totean yksinkertaisen asian joka on: Parempi yksin yksin kuin yhdessä yksin, noin kertauksena. Se on vain valintakysymys, ei enempää eikä vähempää.

Yksin tai sinkkuna, mitä ilmaisumuotoa kukakin haluaa käyttää, on helpompi elää. Toisille sinkkuus on varmastikin välivaihe tms Arvostelematta kenenkään valintoja puoleen tai toiseen. Niin, usko tai älä. Ihan oma on valintasi, ihanko itse opittu vai opetettu??

Jep, nyt on otettava kantaa.. Mulla lapsi jo maailmalla, työ ja muut asiat ok, sekä ulkonäöllisesti kerään hyvinkin paljon katseita, mutta ei vaan ei vaan löydy miestä - netistä, eikä livestä: Oon silleen "tavis", normi suomalainen, on paheita, mutta myös enemmän hyveitä ja toisen ihmisen huomioon ottaminen on tärkeää. Baareistahan kyllä löytyis, kun vaan pitäs jaksaa joka viikonloppu niissä juosta, mut kun ei jaksa.. D Siis sellainen 40v tytöntyllerö oon ja ei vielä kirves kaivossa ;.

Pian koittaa sinkkuus, ja odotan sitä innolla! Pitkä parisuhde nähty ja koettu. Pian ei ilmoitusvelvollisuutta kenellekään, ei aikataulujen yhteensovittamista, lapsipainostuksia, väkivaltaa ja muuta paskaa. Varohan vain, ettet ole kohta v ja miestä ei olekaan, eikä lapsia.

Olen nähnyt sellaisia katkeria naisia liian monta. Tietenkään ei pidä jäädä oikeasti huonoon suhteeseen. Mitä tuo "varohan vain" käytännössä tarkoittaa? Pitäisikö nimimerkin "kisuli6" nyt sinkkuuden koittaessa syöksähtää etsimään uusi mies mahdollisimman nopeasti ja tehdä heti muutama mukula ihan varmuuden vuoksi?

Tyhjät varoittelut ja kliseet ovat lähinnä omahyväisiä loukkauksia. Riippuu tosi paljon ihmisestä. Jotkut viihtyy tosi hyvin yksin, jotkut tulevat hulluksi ilman sosiaalisia suhteita.

Se taitaa nykyisin olla aika suosittua ja sen maine on muuttunut viime vuosina parempaan suuntaan. Turha arvioida toisia, kun ei tunne. Jos itse löytäisin kumppanin, mulle ei tulisi mieleenkään hakata, väheksyä, haukkua tai olla haluamatta aarrettani. Yksin olen aina ollut ja yksin varmaan tulen aina olemaan, kaikesta huolimatta. Toisaalta eipähän tarvitse murehtia toisten murheita ja kotona on aina rauha maassa.

Jos jonkun löytäisin niin tekisin selväksi että kaikesta täytyy pystyä sopimaan ja jos ei pysty niin ei kannata jatkaa. Riiteleminen omassa kodissa tuntuisi niin kuluttavalta ettei sellaista voi kestää. En ymmärrä naisia jotka jatkavat suhdetta hakkaajan tai haukkujan kanssa, mutta valintansa kullakin.

Olisi ihanaa löytää joku jota voisi rakastaa ja josta välittää, ilmeisesti ei kuitenkaan minun kohdalle sellaista koskaan osu. Yksin on paras olla! Yhden illan jutut riittää silloin kun tarvetta..! Olen seurustellut vuotiaasta saakka, kunnes erosin kolme vuotta sitten. En ollut ennen eroa koskaan asunut yksin, identiteettini oli kasvanut hänen ympärilleen. Olin niin rakastunut yli 15 vuotta, että ajattelin, ettei elämää ole ilman häntä.

Olin naiivi ja typerä. Nyt asun yksin, päätän asioistani yksin hän ei tosin ollut koskaan kiinnostunut päättämään mistään tai osallistumaan juurikaan mihinkään. Pärjään taloudellisesti ja henkisesti paremmin yksin. Jos, siis todellakin jos, joskus rakastun sen tulee olla jotain niiiiin poikkeuksellisen hienoa, että suostun muuttamaan nykyisen tilanteeni.

Rakastan asua yksin, hoitaa asiani yksin ilman, että joku on vieressä ehkä fyysisesti, mutta ei henkisesti. Hän ajatteli aina ensin itseään, ei meitä. Kesti kauan ymmärtää tämä. Arvostan tasa-arvoista parisuhdetta, mutta en ole vielä törmännyt sellaiseen. En omassa enkä ystävien suhteissa. Hirveää katsoa vieressä kun vaimo haukkuu miestään jostakin todella pienestä asiasta tai toinen käy jatkuvasti vieraissa, mutta kulissia pidetään yllä, vaikka kaikki tietävät tilanteen.

Odotan, että joskus löydän poikkeuksen, ja keskinöisen arvostuksen, mutta todellakin nautin nyt siitä, että olen yksin. En vaihtaisi parisuhteeseen "ihan kiva" perusteella. Jos itsensä kanssa ei ole hyvä olla, niin ei se parisuhde sitä oloa paremmaksi tee. Ja on niitä vuotiaitakin vapaita jopa "unelmamiehiä" olemassa.

Olet minulle valo tunnelin päässä. Minäkin olen menossa tuonne. Paljon rakkautta, todellakin teille. Om mani padme hum. Ylläolevan mantran myötä ilmoittaudun tämänhetkiseksi blogin kiintiö-"vakaumukselliseksi kommentoijaksi". Täytyyhän meitä olla sina vähintään yksi. Minusta ei ole yhtään epäselvää, että hän rakastaa miestään ja muusikkoa. Täytyypä vaan todeta, että elämä harvoin kohtelee silkkihansikkain. Olisin varmasti itse kuulunut vielä joitain vuosia sitten noiden sinua mollaavien kerhoon, mutta elettyäni jo yli parin vuoden ajan KYLLÄ parisuhteessa jossa miehen seksihalut ovat nollassa tai no ehkä parhaimmillaa jopa parissa prosentissa , tajuaa sitä että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Kuten sinäkin rakastat ykkösmiestäsi, rakastan minäkin omaani yli kaiken. En voi kuvitella elämääni ilman häntä. En voi kuitenkaan kuvitella elämääni myöskään ilman hellyyttä ja minuun kohdistettuja fyysisiä tunteita. Vielä en ole päätynyt muiden miesten kanssa sängyn puolelle, mutta kännisiä pusutteluja baarin jälkeen porttikongissa on ollut ja voi sitä tunnetta, kun joku osoittaa haluavansa sinua!

En ole aiemmin kommentoinut blogiasi, mutta nyt tuntui että minun on pakko kiittää sinua. Välillä tämä blogi on nimittäin ollut lähestulkoon ainoa asia joka on pitänyt minut entisen moraalinvartijan järjissään. Pistää vihaksi tommonen Vierailijoiden ja muiden kitinä siitä että "Päätä ketä rakastat". Nyt pakko kyllä kommentoida, koska suoraansanottuna pistää ärsyttämään toi sun asettelusi.

Ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää hyvin että maailmassa on ihmisiä jotka polyamoriaan kykenevät ja hyvä niin, kukin taplaa tavallaan. Omasta mielestäni polyamoria-asettelu kuitenkin vaatisi rehellisyyttä, niinkuin rakkaussuhteet yleensä, mutta mitäpä minä tiedän asiasta kun olen "kaavoihin kangistunut monogaminen persoona".

Oikeasti, vielä tähänkään päivään mennessä en ole tavannut polyamorista tyyppiä joka ei a mollaisi tai b väheksyisi tai c olisi varma omasta ylivertaisuudestaan ihmisenä verrattuna perinteisessä parisuhteessa oleviin ihmisiin.

Toiset rakastavat yhtä ihmistä kerrallaan, toiset useampia. Kumpikaan tapa tuskin on väärin? Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin.

Liity yhteisöön » tästä. Edellinen juttu Seuraava juttu. Kommentit Olipa nyt nimittäin spookia! Päätä jo nainen ketä sä rakastat! As simple as that. Keep up the good work Obvious, ehkä kannattaisi ihan ammatikseen ruveta pusaamaan. Oikeasti muuten tosi kauniisti ajateltu ja sanottu! Pisteet kotiin sulle muru! Antaa kaikkien kukkien kukkia ja näin. You must have Javascript enabled to use this form. Blogin ylläpitäjä näkee antamasi sähköpostiosoitteen.

Karvainen homoseksuaaliseen häpy alastonsuomi tunnukset